1. Johdanto
Edellisen blogini kommenteissa (linkki: Petteri Taalas, maapalloa uhkaa vesipula) tuli puhetta pienestä jääkaudesta ja siitä palautumisesta, jonka virallinen ilmatiede kieltää. Siihen liittyen olen moneen kertaan pohtinut sitä asiaa, että miksi meille kerrotaan vain noin 60 vuoden tai korkeintaan 170 vuoden ilmastohistoriaa virallisen ilmatieteenkin taholta. Siitä asiasta olen kirjoittanut useammankin blogin, kuten vaikkapa:
– FMI Hannele Korhonen, annatko väärää tietoa ilmastosta ja sen muutoksista?
– YLE ja ilmastolliset vertailukaudet
– Musta vai valkoinen joulu, Markus Mäntykangas?
Se lyhyt ja valikoitu ilmastohistoria luultavasti johtuu siitä, että meille halutaan luoda kuvaa erikoisesta ilmastovaiheesta, jonka ihminen on saanut ihan itse aikaiseksi. Siksi meille ei kerrota ja näytetä kuvia siitä, että ilmastomme Suomessa on lämmennyt tasaisesti jo yli 300 vuoden ajan ja lämpeni erityisen nopeasti lähes nykyiselle tasolle 1930-luvun loppuun tultaessa, vaikka siihen liittyviä esimerkkejä olisi tarjolla, kuten myöhemmin ilmenee. Ilmeisesti vain sarkastisesti nimetyt ilmastorikolliset tuovat esille tämän kaltaista tietoa, linkki ilmastorikollisia käsittelevään blogiin.
2. Pienestä jääkaudesta palautuminen
Tämä pienestä jääkaudesta palautuminen on asia, jonka esille tuominen saa aikaiseksi jopa pilkkaa virallisen ilmatieteen edustajien taholta.
Pieni jääkausi oli kuitenkin olemassa, mutta se vaikutti eniten pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa myös ilmasto lämpenee kaksi kertaa muuta maapalloa enemmän, kun siitä kylmästä jaksosta palaudutaan tähän ihmisten kannalta paljon parempaan ilmastolliseen vaiheeseen, jota nyt parhaillaan elämme.
Tämä pieni jääkausi eli pikku jääkausi oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850. Kausi ei siis ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi ja juuri siksi ilmaston lämpeneminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy keskilämpötilakäyrissä muuta maailmaa enemmän samoin kuin tulee näkymään seuraava jäähtyminen, jota ennustellaan vuoden 2040 paikkeilla tapahtuvaksi.
Tutkijat ovat alustavasti tunnistaneet seitsemän mahdollista syytä pieneen jääkauteen: Maan kiertoratasyklit, vähentynyt Auringon aktiivisuus, lisääntynyt tulivuorten aktiivisuus, merivirtojen muutokset, muutokset väkiluvussa eri puolilla Maapalloa ja siihen liittyvä metsäpinta-alan muutos, ja ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu.
Suomen ilmatiede kieltää pienen jääkauden siksi, että se ei ollut globaalisti niin kylmä kuin se oli pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin Euroopassa, jonne varmaankin tämän kaltainen ilmastonmuutos iskee kaikkein rajuimmin myös seuraavalla kerralla.
2.1 Kylmää oli pienen jääkauden aikana
Nämä kylmien aikojen ääri-ilmiöt on pääosin poimittu lehdestä Länsi-Savo 2. päivä maaliskuuta 1929:
– 1319 kaikki suuret Euroopan joet jäätyivät ja mm. Po-joki oli vahvassa jäässä.
– 1322 kuljettiin ja ja ratsastettiin jäitse Tanskan ja Saksan ja samoin Skånen ja Shellandin välillä. Matkustajia varten perustettiin jäälle ”matkailijakotejakin”
-Sama oli 1324, 1393-94, 1407-08. 1418 ja 1423.
– 1323 oli ankara talvi ja Itämeri sekä Adrian meri kokonaan jäässä
– 1421-1424, katso 1322. Tällöin 4 kovaa talvea Pohjoismaissa niin, että ihmiset ja eläimet saivat kulkea jalan Kattegatin ja Skagerakin ylitse
– 1459-60 oli ankara talvi ja ajettiin reellä Ruotsista Saksaan vieläpä maaliskuun loppuun saakka.
– 1571 oli erittäin ankara talvi etenkin Ranskassa. Kaikki joet jäätyivät.
– 1573 sama asia. Myös Itämeri jäätyi.
– 1578 jäätyi Itämeri niin, että vaunuilla päästiin Danzigista Helaan
– 1594 jäätyivät Rein, Schele ja Adrianmeri, mutta pohjoisessa oli lauhaa
– 1595 kova talvi ja useimmat Saksan joet jäätyivät. Lumien sulaessa oli kovia tulvia koko Keski-Euroopassa
– 1600 jäätyivät Keski-Euroopan joet
– 1608 oli 1640 ja 1740 ohella ankarin talvi, mitä Eurooppaa on kohdannut historiallisella ajalla. Sitä sanottiin ”suureksi talveksi” ja se oli erittäin kova myös Pohjois-Amerikassa, jossa Sagahadocin siirtokunta tuhoutui pakkaseen. Kaikki joet jäätyivät ja Thamesin jäällä veistettiin veneitä.
Itämeri, Zuidersee ja Bodenjärvi menivät jäähän. Paduassa asti oli vahva lumipeite ja Espanjassa kylmä teki paljon vahinkoa. Viini jäätyi ja kuningas Henrik IV:llä oli eräänä aamuna parta jäässä. Vielä helluntain jälkeen (toukokuun 15 p.) pojat luistelivat Danzigissa jäätyneillä lammikoilla.
– 1836 ja myös 1658 Itämeri jäätyi, jolloin Kaarle X Kustaa meni Beltin yli sekä huonona talvena 1708-09
– Suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden harvinaisen kylmien vuosien jakso 1695–1697. Saksalaistiedemiesten Berchtesgadenissa suorittamien suurten puiden vuosirenkaiden tutkimisen kautta huomattiin puiden kasvun olleen ennen vuotta 1600 kaksinkertainen myöhempään verrattuna.
Näin Topelius Maamme kirjassa kirjoittaa Etenkin talvi 1696 on erikoinen:Luonnonvoimat ja vuodenajat olivat kuin hairahtuneet säännölliseltä uraltaan. Viitenä vuotena, vuodesta 1689 alkaen. Kesät olivat tavattoman kuumia, keväät ja syksyt tavattoman kuivia, talvet ylenmäärin kylmiä.– Vuonna 1690 kävi sydänkesällä niin kova halla, että pääskysten pojat putoilivat kuolleina pesistään.– V. 1691 poimittiin mansikoita huhtikuussa, mutta samaan aikaan v. 1692 oli niin kova pakkanen, että monta ihmistä paleltui kuoliaaksi– Vuonna 1694 oli Keski-Euroopassa niin kauhea nälänhätä, että rikkaassa Pariisissa kuoli nälkään 92,000 ihmistä.– Suomessa tuli katovuosi, kansa söi pettua, siellä täällä nähtiin jo nälkään kuolleita ihmisiä teiden varsilla. Vuonna 1695 tuli ”suuri nälkävuosi”. Silloin oli niin kova talvi, että moni paleltui kuoliaaksi, ja sudet ahdistivat ihmisiä huoneissa. Kevät tuli kylmä, kesä kylmä ja sateinen. Elo ei ennättänyt kypsyä, pelloilla nähtiin vain joitakuita korsia ja niiden vieressä pelkkä musta multa. Syyskuussa halla vei kaikki, mitä jäljellä oli.– Vuosi 1696 oli kovempi kaikkea, mitä maamme siihen asti oli kokenut. Se oli kummallinen vuosi. Talvi oli niin leuto, että jäät sulivat jo helmikuun lopulla, pääskyset tulivat Etelä-Ruotsiin; ja useat tekivät toukoa.Mutta maaliskuun 7 päivänä palasi pakkanen, ja järvet jäätyivät jälleen niin lujiksi, että niitä ajettiin. Kevättouot turmeltuivat, syyskylvö mätäni maassa. Kesä tuli kylmä, ja elokuun 8 päivänä peitti paksu jää kaikki järvet. Elokuun 22 päivänä tuli taaskin halla, käyden neljänä yönä perätysten. Koko Suomessa saatiin tuskin muutamia tynnyrejä hallan panemia, puoleksi tuleentuneita jyviä. Niityt eivät kasvaneet heinää, elukat kuolivat, jänikset ja osaksi linnut katosivat metsistä, kukko herkesi laulamasta, arka ilves otti pakonsa kyliin, rottalaumat söivät kaikki, mitä eteen sattui.
– 1740- ja 1750-luvuilla Sahelin kuivuus, kuoli tuhansia ihmisiä.
– 1800, ennen tätä vuotta tiedetään, että Boden järvi on ollut 28 kertaa jäässä kokonaan. 1800-luvulla enää 2 kertaa 1829-30 ja 1878-80.
Myös Zurichin järven jäätymisestä on tilasto.
– 1820 jäätyivät Ranskan ja Saksan joet. Venetsian laguuneissa oli jäätä ja Thamesilla oli laivaliikenne vaikeuksissa. Turussa oli tammikuun 18. päivä 40 astetta pakkasta.
– 1823 oli ankara talvi ja Bosporissa oli ajojäätä.
– 1830 oli talvi pitkä ja kova. Gibralttarissa oli 12 astetta pakkasta.
– 1838 oli kova talvi ja koko Itämeri jäässä. Tanskan salmien yli ajettiin ja Visbyn ja Ölannin välinen posti kuljetettiin jäätä myöten. Laivaliikenne Thamesilla vaikeuksissa jään vuoksi.
– Suuret nälkävuodet vuosina 1866-1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa ja Länsi-Euroopassa. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Se on myös hyvä ajankohta ilmatieteelle aloittaa keskilämpötilasarjojen käyrät ja niihin liittyvä ilmastonmuutosvertailu, koska oli kylmin ajankohta, jolloin Suomessa oli kaksi virallista mittausasemaa, joista toinen Helsingissä (1829 alkaen) ja toinen Oulussa (1846 alkaen).
2.2 Pienen jääkauden aikaiset lämpöjaksot
Myös lämpöjaksoja esiintyi pienen jääkauden aikana. Lähde: Viikko-Sanomat 09.08.1924 / Kuumia kesiä.
– V. 1303 kuivuivat sekä Rein että Tonava paikkapaikoin niin, että niiden uomain yli voi kulkea kengät jalassa kastumatta.
– V. 1433 tuhosi helle suurimman osan Euroopan vijelyksiä, aiheuttaen raskaan kadon.
– V. 1539 vaivasi Ranskaa sellainen kuumuus, että Seine ja Loire joet kuivuivat.
– V. 1556 sai koko Eurooppa kärsiä kovaa hellettä.
– 1600 -luvulta mainitaan hellekesinä vuodet 1615, 1646 ja 1678 (kommentti: vaikka kylmän takia olivat suuret kuolonvuodet)
– 1700 -luvulla oli hellekesiä 1701, 1705, 1724, 1746 ja 1765. Erikoisesti v. 1705 oli vaikea. Useimmissa paikoin Eurooppaa ei maaliskuusta marraskuuhun satanut tippaakaan, kaivot ja lähteet kuivuivat ja vilja paloi pellolle.
HUOMIO: 1780-luku oli suomessa erityisen lämmin ja siitä on oma blogi, linkki Suomen kesät, ollaanko saavutettu 1700-luvun lopun kesien keskilämpötilat? Vuonna 1928 elokuun 28. päivä HS kirjoitti historian kesäsäätietoa otsikolla ”Mistä kuluneen kesän kylmyys johtuu”, linkki
– V. 1811. 1815, 1824, 1832, 1834, 1835, 1845 (Siperia oli sulanut, linkki YLE ) , 1850, 1856, 1861, 1869 ja 1870 mainitaan kaikki hellekesinä. Vuosina 1834 ja 1845 liittyi helteeseen koleera. Myöhäisemmistä vuosista on kuumia kesiä ollut 1872, 1876, 1882, 1883, 1891 ja 1899 (kommentti: vaikka oli myös pieni jääkausi ja suuret nälkävuodet 1860 -luvulla. Varsin äärevä vuosista siis tuo 1800-luku.)
2.3 Pienen jääkauden aikaisia tulvia ja myrskyjä (kohta lisätty 8.3.2022)
Paljon puhutaan, että nykyisen ilmastojakson eli ns. ”ilmastonmuutoksen” aikaiset myrskyt ja tulvat olisivat jollakin tavalla erikoisia ja ennen kokemattomia, on syytä laittaa muutama esimerkki pikku jääkauden aikaisista tulvista ja myrskyistä. Niistä on oman kokonainen blogikin kiinnostuneille: linkki Tulvien ja hirmumyrskyjen historiaa:
Lähde: HS 29.11.1928 Pohjanmeren myrskytulvat. Joukossa on Rooman eli Tiber joen suurimpia tulvia, lähde.
V. 1277 marraskuun 6. päivä Tiberin pinta nousi Roomassa 15,88 metriä. Lähde
Joulukuun 25 päivänä meri nieli Reidarlanoin noin 50 kylää. Dellest sai nykyisen muotonsa.
V. 1287 hukkui joulukuun 14. p. myrskytulvaan 80 000 henkeä. Meri murtautui Lacus Tievo järveen, jolloin nykyinen Zuidersee synyi.
V. 1300 myrskytulva nieli puolet Helgolandia ja useita muita saaria.
V. 1337 hukkui hollantilainen kaupunki Runghalt ja 14 kylää myrskytulvaan.
Keskiajan lämpökauden päättyminen
V. 1362 oli tammikuun 16. p. Erittäin vaikea tulva. Meri nieli Syltillä Wendingstadtin ja 30 kirkkoa, Friisein saaret saaret saivat useissa kohdin nykyisen muotonsa ja Boskuns hajosi jälleen useampiin osiin. 1st). Grote Mandrenke (Suuri miesten hukkuminen) oli seurausta ilmastonmuutoksesta, joka tunnetaan keskiajan lämpökauden päättymisenä. Sen tuhomyrskyn ja tulvan kokivat Englanti, Alankomaat, Pohjois-Saksa ja Schleswig, kuolleita yli 25 000 ihmistä.
V. 1377 tuhoutui myrskytulvassa noin 80 pitäjää
V. 1400 Kesäkuun puolivälissä sattunut tulva syvensi eräitä laivaväyliä niin, että sen jälkeen päästiin suurilla laivoilla Amsterdamiin ja Enkhuizeniin saakka.
V. 1421 oli marraskuun 19. p. Erittäin tuhoisa myrskytulva Friiseinmaassa, Hollannissa ja Englannissa. 72 kylää tuhoutui ja 100 000 henkeä sai surmansa. Zuidersee sai nykyisen muotonsa.
V. 1436 kävi huhtikuun 10. p. Hirmuinen myrsky, jonka aiheuttama tulva hävitti 16 kylää.
V. 1470 hukkui marraskuun 1. p. Myrskytulvaan 10 000 henkeä.
V. 1495 4. lokakuuta Roomassa vedenpinta nousi 16,88 m. lähde
V. 1497 hävitti myrskytulva tammikuun 14. p. 28 pitäjää.
V. 1511 oli tammikuun 16. ja 17. p. Tavattoman kova myskytulva, jolloin nykyinen Jade-lahti syntyi.
V. 1530 oli marraskuun 5. p. erittäin raskas myrskytulva Flanderissa, Seelannissa ja Hollannissa, jolloin 26 kaupunkia ja 24 kylää kokonaan tai suureksi osaksi tuhoutuivat. Erittäin vaikea hävitys kohtasi Antarfia ja Antwerpenia. Tämä on ylivoimaisesti tappavin tulva Euroopan historiassa, kun noin 120 000 ihmistä menetti henkensä.
Roomassa 8. lokakuuta Tiberin vedenpinta nousi 18,95 metriä.
V. 1532 oli lokakuun 31. p:stä marraskuun 2 p:ään hyvin suuri myrskytulva, itäinen Schelde siirtyi uomastaan vieden mukanaan 2 kaupunkia ja useampia kyliä.
V. 1557 15. syyskuuta Roomassa Tiberin pinta nousi 18,9 metriä. lähde
V. 1570 oli marraskuun 1 ja 2 p. myrskytulva, joka v. 1825 helmikuun 4. p. sattuneen tulvan ohella lienee suurin. Amsterdam, Muyden, Rotterdam, Dorflecht ja monet muut kaupungit joutuivat tulvan valtaan. Hukkuneiden lukumäärä 100 000, eräiden mukaan jopa 400 000.
V. 1598 25. joulukuuta Tiberin pinta Roomassa nousi 19,56 metriä, (lähde) on voimassa oleva Tiberin ennätys. Tiber tulvii säännöllisesti ja tulvia esiintyy usein. Kuva Tiberin tulvista on tässä tutkimuksessa: http://hydrologie.org/redbooks/a271/iahs_271_129.pdf
V. 1634 oli lokakuun 11. ja 12. p. ankarimpia myrskytulvia, mitä yleensä sattuu. 6 000 ihmistä ja 5 000 nautaa hukkui ja 1000 taloa sortui. Se tunentaan Burchardin tulvana, kun myrsky ja vuorovesi iski Pohjanmeren rannikolla Pohjois-Frisiaan ja Dithmarscheniin (nykypäivän Saksassa). Suuri osa Strandin saaresta huuhtoutui pois muodostaen saaret Nordstrand, Pellworm ja useita halligeeneja (tasainen laaja savimaasaari, https://www.youtube.com/watch?reload=9&v=BrJk47au5A0 ) Saksaan. Tässä kuvassa yksi vuoden 1634 CO2-vapaassa myrskyssä syntynyt halligeeni Oland odottelee seuraavaa myrskytulvaa, joka jos historia toistaa itseään, tulee jossakin vaiheessa aivan varmasti (lähde Wikipedia):
V. 1703 Great Storm of 1703 Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat ja Saksa, kuolleita 8 000-15 000 ihmistä.
V. 1717 oli joulukuun 25. p. tuhoisa myrskytulva, Christmas flood of 1717 Alankomaat, Saksa, Tanska ja Norja, kuolleita 14 000 ihmistä.
V. 1720 joulukuun 31. p. myrsky ja tulva jälleen pienensivät Helgelandia erottaen nykyisen Dunen pääsaaresta. Ennen vuoden 1720 ääri-ilmiötä myrskyä tulvineen, nuokin saaret olivat yhteydessä toisiinsa. Kuvan lähde Wikipedia.
V. 1741 oli 1700–luvun pahin tulva Rovaniemellä. Tulvavesi pysytteli korkealla pitkän aikaa yhtäjaksoisesti. Esimerkiksi Pulkamon talon asukkaat karjaeläimineen olivat joutuneet siirtymään tulvan tieltä läheiselle vaaralle 12 vuorokauden ajaksi, joka kertoo tulvahuipun pitkäaikaisuudesta. Jälkeenpäin vuoden 1741 tulva onkin ollut verrattavissa vuoden 1859 legendaariseen Saulin tulvaan, jota pidetään Rovaniemen seudun ennätystulvana.
V. 1807 oli Räisäsen tulva Ounasjoella. Räisäsen tulva on nimetty Viirin isännän Räisäsen mukaan ja tulvaa pidetäänkin varsin omalaatuisena. Tulvan lähtökohtana oli 16 kilometriä pitkä jääpato, joka oli padonnut vettä Kaarrekosken yläpuolelle. Kerrotaan, että tulva olisi lopullisesti päässyt valloilleen Viirin isäntä Räisäsen Kaarrekosken niemen poikki kaivamasta ojasta. Tarkoituksena oli ollut johdattaa kosken yläpuolella olevaa patoutunutta vettä toistakin uomaa myöten kosken alapuolelle ja laskea patoutuneen veden pintaa. Seurauksena olikin, että vesi otti kaivetun ojan pääuomakseen ja huuhtoi koko niemen pois hävittäen Kaarrekosken olemattomiin. Vedennousu alempana oli ollut niin runsasta, että kirkon kohdalla tulvaveden korkeus oli lähes 9 metriä normaalia kesäveden pintaa korkeampi. Räisäsen tulvan tasoinen tulva odotetaan toistuvan kerran 90 vuodessa. (Valtion ympäristöhallinto 2012a.)
V. 1824 Saint Petersburg 1824 Venäjä, tulvassa kuolleita 10 000 ihmistä.
V. 1859 Saulin tulva, joka näytti voimansa keväällä 1859. Tämä legendaarinen tulva on Rovaniemen kirjattujen historiatietojen mukaan alueen ennätystulva. Tulvaan johtaneet syyt olivat runsasluminen talvi ja nopeasti lämmennyt sää, joita ruokkivat kaatosateet. Huippukorkeuteensa tulva nousi 22.–24.5. heti jäidenlähdön jälkeen. Tulvakorkeus mitattiin 9,12 metriä normaalia kesäveden korkeutta ylemmäksi. Taloihin päästiin soutamalla ja sisään oli mentävä ikkunoiden kautta. Talojen lisäksi tulva oli jokivarsien varrella peittänyt alleen suuren osan pelloista ja karjalaitumista sekä teollisuuslaitoksista. Asukkaat pakenivatkin kotieläimineen lähivaaroille tulvaa suojaan.
Nimensä Saulin tulva on saanut Ylikörkön isännän Antti Apraminpojan mukaan, jota kutsuttiin Sauliksi. Hän oli ennen kuolemaansa kevättalvella 1859 ennustanut kevään tulvan olevan korkea. Saulin tulvan tasoinen tulva odotetaan toistuvan kerran 300 vuodessa.
V. 1887 Keltainen joki, Kiina, kuolleita noin 2 miljoonaa ihmistä Keltainen joki tulva 28. syyskuuta 1887. Sen arvioidaan tappaneen 900 000 – 2 miljoonaa ihmistä. Noin 2 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi. Maatalousmaat ja useat pienet kaupungit tuhoutuivat kokonaan. Ei ihme, että Keltainen joki on saanut lempinimen ”Kiinan suru. Tämä on historian eniten kuolonuhreja vaatinut tulva.
V. 1899 Suomessa oli historian pahin kesätulva. Tulvavedenkorkeudet olivat keskivedenkorkeuksien yläpuolella Päijänteessä 193 cm, Kallavedessä 155 cm, Vanjavedessä 224 cm, Tampereen Pyhäjärvessä 253 cm ja Saimaalla 202 cm.
V. 1911 Jiangsu-Anhuin tulva / Jangtse-tulva, Kiina, kuolleita noin 100 000 ihmistä Jiangsu-Anhuin tulva vuonna 1911 tapahtui, kun Jangtse ja Huai-joet alkoivat tulvia samanaikaisesti. Se vaati jopa 100 000 ihmishenkeä, noin 375 000 ihmistä jäi kodittomaksi ja aiheutti vakavia omaisuuden menetyksiä.
Saksan tulvahistoriaa kuvan kertomana (lähde twitter):
3. Pienestä jääkaudesta palautuminen luonnossa
Tästä varsinkin Suomea karusti 1600-luvulla kohdelleesta (30 % kuoli) pienestä jääkaudesta toipuminen näkyy siis erittäin selvästi sekä Tornionjoen jäidenlähdössä että Itämeren jäiden laajuuden vähenemisessä sekä vaikkapa Japanissa kirsikkapuiden kukinnassa.
En oikein jaksa ymmärtää, miksi näitä helposti löytyviä faktatietoja/-kuvia ei kerrota ilmastonmuutoksia käsittelevissä uutisissa. Aiheesta on laajempi blogi ( linkki: Ilmastonmuutos luonnossa ), mutta tässä pari esimerkkikuvaa:
3.1 Tornionjoen jäidenlähtö
Tornionjoen jäidenlähdön pitkä aikasarja. Päivämäärät löytyvät SYKE / Hertta avoin data (vaatii sisäänkirjautumisen)
3.2 Itämeren jäiden laajuus
Itämeren jäiden laajuus 10 vuoden keskiarvoina (kuvassa tuhansia neliökm), lähdetieto. Yksittäinen minimivuosi on kylläkin vuodelta 2008.
Itämeren jäiden laajuus vuosittain
Itämeren jäiden laajuus ja AMO vaihtelu
3.3 Japani Kioto, kirsikkapuiden kukinta
Ilmaston lämpeneminen ja palautuminen pienestä jääkaudesta näkyy myös Kiotossa.
Kiotossa näkyy kukinnan aikaistuminen tasoittuneen 1950 lukien, vaikka valtaosa hiilidioksidista on päästetty ilmaan sen jälkeen.
Ehkäpä se CO2 ei vaikuta Japanin keväisiin kovin voimakkaasti. Toki on todettava samaan hengenvetoon, että 2021 lyötiin yhdellä päivällä vuodelta 1409 ollut ennätys. Se ei näy tässä kuvassa.
4. Nykyisen lämpökauden alkaminen 1930-luvulla
Vuonna 1939 Suomen ilmatieteenlaitoksen johtaja professori Keränen julkaisi kolmisivuisen raportin, jossa hän kertoi nopeasti tapahtuneesta ilmastonmuutoksessa pohjoisella pallonpuoliskolla. Siitä on oma blogi: Ilmastokatsaus vuodelta 1939, Suomen Ilmatieteenlaitos
Suomen talvien historiaa vanhojen lehtien kertomana on käynyt katsomassa jo yli 66 000 kävijää, linkki: Lauha talvi ahdistaa, mitä historia kertoo menneistä lauhoista talvista ja Suomen säähistoriasta?
Ilmasto oli lämmennyt Suomessa jopa kahdella asteella ja Huippuvuorilla jopa 7 asteella.
Linnut alkoivat talvehtimaan arktikalla.
Etelän lintuja bongattiin Kilpisjärvellä.
Riekot muuttivat pohjoiseen ja ikirouta vetäytyi Siperiassa. Vehnää alettiin viljellä Lapissa.
Kalatkin menivät kohti pohjoista.
5. Pienestä jääkaudesta palautuminen lustojen mukaan
Puiden lustot globaalisti ovat yksi ilmastotieteen perusasia, jolla menneitä ilmastoja mallinnetaan, koska suorilla lämpötilamittauksilla on niin lyhyt mittaushistoria. Katsotaan tähän loppuun se, miten pienestä jääkaudesta palautuminen näkyy lustojen ja puiden neulasten kautta tehdyssä ilmastohistoriassa.
5.1 Aasia, Kalifornia ja Suomi
Tässä ylemmässä kuvassa (lähde) on jo vuonna 1925 tehty ilmastotutkimus lustojen mukaan. Alemmassa (lähde) kuvassa on Suomessa tehty lustotutkimus. Molemmissa prokseissa näkyy nykyisen lämpöisen ilmastokauden alkaminen, kuten myös pienen jääkauden aikainen ilmaston lämpötilan vaihtelu.
5.2 Neulaset
Lapissa tehdyn neulastutkimuksen (2 * tri Risto Jalkanen) ilmastokuvaaja on alla. Siinä näkyy ilmaston vaihtelu ja nykyisen lämpökauden alku ja jatkuminen oikein hyvin. Neulaskuvan lähde.
5.3 Kiina
Lustoista tehtyjä ilmastotieteellisiä kuvaajia on tehty ympäri maapallon. Tässä esimerkkinä Kiinassa tapahtunut ilmaston vaihtelu.
5.4 Lustotutkijat Rovaniemellä vuonna 2010
Suomen ilmatieteenlaitos tukeutuu tarinoissaan varsin lyhyeen lämpötilojen mittaushistoriaan ja vetää siitä hurjia johtopäätöksiä. Lustotukijoilla on tieteessään pidemmän ilmastohistorian tieteellistä näyttöä ja suhtautuvat tähän ilmatieteen lyhyeen lämpötilojen mittaushistoriaan varsin maltillisesti. Näitä lustotutkimuksen kuvia on tehty ympäri maapallon nämä kansainväliset ilmastotutkijat kokoontuivat vuonna 2010 Rovaniemelle. Yksi johtopäätös oli, että pieni jääkausi kesti 1900-luvun alkuun asti, eikä mitään aiemmasta poikkeavaa lämpenemistä ole tapahtunut..
5.5 Johtopäätös
Michael Mann on rakentanut lätkämailansa a) lustojen mukaan ja b) liittämällä niiden antaman tiedon perään instrumenttimittaukset ja luonut ns. lätkämailateorian. Tätä jääkiekkomailailluusiota ei Suomenkaan ilmatiede halua vaarantaa ja siksi se ei tuo esille kuvia asioista, joissa yli 300 vuoden ajan jatkunut ilmastonmuutos näkyy, koska loppupäässä ei näy tuo jääkiekkomailan lapa.
6. Tulevaisuus
Tulevaisuuden ilmaston suhteen on kolme tai nykyisin jopa neljä ennustusta: IPCC:n, lusto- ja aurinkotieteen tekemät ennustukset sekä mahdolliseen Golfvirran pysähtymiseen liittyvä ennustus, joka lienee sama kuin aurinko- ja lustotieteen tekemä ennustus. Aika näyttää miten edetään.
En halua olla pessimisti, mutta edellisen kerran tilanne eteni kylmään suuntaan hyvin nopeasti. Saksassa jäähtyi 2 astetta 20 vuodessa ja miljoonia ihmisiä kuoli sen seurauksena.
