1. Ilmaston ja säiden historiaa
Blogin kuvat ovat kadonneet, ne löytyvät täältä: Sää ja ilmasto, osataanko ne erottaa toisistaan? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Ilmastosta ja säästä puhutaan lähes joka ikinen päivä ja erilaisia ilmastoon liittyviä ennustuksia tehdään melkeinpä päivittäin. Keskustelu on erittäin polarisoitunut kahteen ääripäähän ja median kautta äänessä ovat vain ilmastohysteriaa yksipuolisesti luovat tahot. Siitä jopa Petteri Taalas oli hieman huolissaan. Onkohan se yksipuolisuus sitten syy sille, että nykyään kaiken aikaa sotketaan ilmasto ja sää, sekä nyt jo tähän mennessä tapahtunut ilmaston vaihtelu ja ilmastoon liittyvät erilaiset ennustukset keskenään?
Äskettäin jopa suuren puolueen puheenjohtaja Orpo twiittasi, että ikkunasta näkyvästä säästä huomaa ilmastonmuutoksen. Samoin teki tämän päivän suurin ilmastoasiantuntija Greta. Toki sää ja ilmasto jollakin tavalla liittyvät toisiinsa, mutta kun ei tunneta Suomen pitkää sää- ja ilmastohistoriaa, vedetään tuollaisia täysin vääriä johtopäätöksiä yksittäisen talven säiden pohjalta. Erityisen huoletuttavaa se on siksi, että väärät johtopäätökset vetää järkevänäkin pidetyn puolueen puheenjohtaja.
Muodissa on myös se, että monet tahot YLE mukaanlukien kerää julistamansa ilmastokatastrofin todisteeksi kokoelmaa sääilmiöistä, vaikka Suomen keskilämpötilat 30 vuoden ilmastollisina vertailujaksoina tarkasteltuna eivät ole juurikaan muuttuneet, mutta toki vaihtelua on.
Millaisia sitten ovat olleet Suomen menneet talvet? Se on kiinnostanut minua siinä määrin, että olen jo usean vuoden ajan kaivellut Kansallisarkiston vanhoista lehdistä menneitä säihin liittyviä uutisia ja lehtileikkeitä. Kirjoitin niistä blogin Uuden Suomen puheenvuoroon ”Lauha talvi ahdistaa, mitä historia kertoo menneistä lauhoista talvista ja Suomen säähistoriasta?”, ja se löytyy tästä linkistä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/itkonenlindgren/lauha-talvi-ahdistaa-mita-historia-kertoo-menneista-lauhoista-talvista-ja-suomen-saahistoriasta/?
Nuo vanhat lehtileikkeet kertovat oikein hyvin, että meillä Suomessa oli lauhoja talvia jo 1800-luvun lopusta alkaen ja ne huipentuivat 1930-luvun lämpöiseen vuosikymmeneen. Ihan yhtä lauhoja talvia siis kuin nykyäänkin. Tässä esimerkkikuvassa näemme, että 1920-1930 –luvuilla Helsingissä oli tammikuun 15. päivä lumetonta viisi kertaa, kun viimeisen 20 vuoden aikana vastaava tilanne on ollut 4 kertaa. Toki vain yksi tammikuinen päivä, mutta osaltaan kertoo jotakin menneistä vuosista ja niiden talvista Kaisaniemessä.
Aiheesta on myös blogi, jossa on eniten lehtileikkeitä menneiltä vuosilta linkki:
Suomen talviin liittyvää säähistoriaa vanhojen lehtien kertomana
Jo siis 1904 Helsingissä helmikuun alussa kirjoitettiin, että Helsinki on pyöräilykaupunki, kun tilanne oli vastaava kuin helmikuun alussa 2020 tulee ehkä olemaan. Lumettomat talvetkin olivat uusi normaali siihen aikaan, kuten toinen vuoden 1914 leike kertoo.
Vuonna 1913 ihmisillä oli säiden ja ilmaston suhteen kuvitelmia, mutta todistettavasti vielä siihen aikaan tiede oli tolkuissaan sää- ja ilmastohistorian suhteen ja antoi ihmisten ilmastonlämpenemiskuvitelmille piut ja paut.
1900- ja 2000-luvun alku
Vanhojen lehtileikkeiden mukaan jopa 1800-luvun alku oli talvisten säiden osalta samankaltainen kuin 1900- ja 2000-lukujen alku. Joku leutoja talvia aiheuttava ilmasto- tai muu sykli on siis osunut tuolle vuosisatojen alkujen ajalle. Maallikkona en osaa sanoa mikä se näistä lukuisista ilmastosykleistä on ja vaikuttaako jopa moni niistä yhtäaikaa joinakin aikoina. Tällaisia syklejähän ovat mm.:
– 110 000 vuotta. Milankovich (maapallon radan soikeuden muutos pyöreästä soikeaan)
– 98 000 Vuotta Milankovich
– 41 000 Vuotta Milankovich (kallistuskulma, soikea kiertorata)
– 2200 vuotta Aurinko / Hallstatt
– 375 vuotta Auringon suuri vaihtelu
– 88 vuotta Aurinko / Gleissberg
– 64 vuotta. AMO
– 25 vuotta PDO
– 22 vuotta Auringon magneettikentän muutokset
– 11 vuotta. Auringonpilkut
– 2-4 vuotta ENSO (El Nino ja Nina)
Noista ainakin Gleissbergin sykli voisi jollakin tavalla osua vuosisatojen alkuun.
Vuonna 1907 etevä ilmastotukija Bucher tunnisti 35 vuoden ilmastosyklin, joka näkyy oikein hyvin Suomenkin ilmastossa.
Suomen ilmatieteenlaitos ei mielellään enää puhu 1900-luvun alun, eikä etenkään 1930-luvun lämpöjaksosta. Vielä vuonna 2011 FMI:n Henriikka Simola US kirjoituksessa kertoi, että Ilmatieteen laitos on mitannut lämpötiloja jo 1840-luvulta alkaen ja että vuosien 2001-2010 keskilämpötila Suomessa oli 2,7 astetta. Se on noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin oli 1930-luvun keskilämpötila. ”Otimme 1930-luvun vertailukohdaksi, koska aina puhutaan, että 30-luvulla oli erityisen lämmintä”, selittää Henriikka Simola ilmatieteen laitokselta.
Tämän uusimman 2001-2010 lämpökauden ja siihen liityvät säät Simola tietysti laittoi ilmastonmuutoksen piikkiin, vaikka keskilämpötila ei ole noussut kuin 0,3 C-astetta 80 vuodessa. Sille Simola ei kertonut syytä, miksi vastaavan suuruinen lämpötilan nouseminen lauhoine talvisäineen tapahtui 1860-luvulta 1900-luvulle tultaessa, kuin tapahtui 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa ja miksi ilmasto äkillisesti ja huomattavasti jäähtyi 1960 alkaen.
Ainoa Interenetistä löytynyt hyvin perusteltu selitys 1800-, 1900- ja 2000-luvun alun lämpenemiselle liittyy Tornionjoen jäidenlähdöstä tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen. Siinä sanotaan:
”Jäiden lähtö on viimeisen 300 vuoden aikana aikaistunut 2 viikolla ja lämpötila kohonnut 2,5 asteella. Muutos on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen, sillä kylmät ja lämpimät jaksot ovat vuorotelleet koko seurantajakson ajan. Lämpötila on kohonnut portaittain taantuakseen jälleen voimakkaasti.”
”Sarjasta ei näy, milloin ihminen on alkanut lämmittää kevättä, saati ylipäätään vaikuttanut kevään lämpötilojen kehitykseen. Se, että sarjan alkupäässä on kylmempää kuin loppupäässä. Sopii hyvin yhteen pikkujääkaudesta palautumisen kanssa.”
Tähän jatkoksi voisi sanoa sitä samaa, että 2000-luvun alku pienen 1960-1980 takapakin jälkeen oli 0,3 C lämpöisempi kuin 1930-luku ja myös se sopii hyvin yhteen pikkujääkaudesta palautumisen kanssa. Tällä samalla kannalla Tornionjoen tutkijoiden kanssa ovat lustojen ja neulasten kautta ilmastotutkimusta tehneet suomalaiset ilmastotiedemiehet (Mielikäinen. Timonen ja Jalkanen), joiden mukaan Suomen ilmasto on viimeisen 1200 vuoden aikana vaihdellut noin 6-7 asteen verran, eikä nykyinen ilmastojakso ole mitenkään erikoinen. Samaan johtopäätökseen kirjoituksissaan näyttää yhtyvän Lapin luontoa pitkään tutkinut professori Antero Järvinen.
2. Ääri-ilmiöt
Toinen suuri sekaannus liittyy jo tähän mennessä tapahtuneisiin sää ja ilmastoasioihin, sekä liki päivittäin tehtäviin erilaisiin ennustuksiin, että jos lämpenee esim. 4 astetta, niin sitten sitä sun tätä tapahtuu. Nämä monet ennustukset luullaan usein jo tapahtuneiksi, eikä ymmärretä, että ne vasta ovat vain ennustuksia. Sään ja ilmaston ennustamisellakaan ei ole muuta yhteistä kuin se, että ne usein menevät pahanpäiväisesti mönkään. Sekaannusta pahentaa se, että media FMI:n johdolla luo ihmisille kaiken aikaa sellaista mielikuvaa, että jokainen sääilmiö on uusi ja ennen kokematon, vaikka niin ei ole, kun tarkastellaan ns. ääri-ilmiöiden historiaa. Olen näistä historiallisista ääri-ilmiöistä tehnyt kaksikin koostetta:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/itkonenlindgren/277998-saan-aari-ilmiot-osa-i-helle-rakeet-myrskyt/
Lämpöisiä talvisäitäkin on Suomessa kirjattu historian lehtiin (10.3.1925 Salon Seudun Kunnallislehti no 19):
– 1172 oli niin lauha talvi, että jo helmikuulla puut silmuja tekivät ja linnut rakensivat pesiään
– 1289 ei näytä olleen talvea ollenkaan
– 1421 kukkivat hedelmäpuut maaliskuulla ja kirsikat kypsyivät jo huhtikuun lopulla
– 1538 tammikuulla olivat puutarhat kukassa
– 1572 oli melkein samanlainen vuosi kuin 1172
– 1659 ei ollut lunta eikä jäätä nimeksikään
– 1732 oli niin lauha talvi, ettei uuneja tarvinnut lämmittää
– 1791, 1807, 1822 ja 1894 olivat lauhoja talvia.
– 1822 talvella ei ollut lunta vielä vielä helmikuun lopullakaan. Kärryillä ajettiin ja jäille ei hevosilla uskallettu niiden heikkouden vuoksi mennä.
Mikä kaikki nuokin äärisäät ja lauhat talvet sai aikaiseksi? Osan tietysti tulivuoren purkaukset, mutta ne selittävät etupäässä vain kylmiä äärisäitä. Lämpöisille entisille äärisäille emme kuule julkisia selityksiä. Nykyään ilmatieteellä on sikäli helppoa, että suljetaan silmät vanhojen aikojen suhteen ja poistetaan ikävä 1930-luku lämpötilakäyristä. Sitten kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä selitetään CO2:sta johtuvaksi, eikä muuta tarvitakaan. Koska ihmiset on median avulla aivopesty uskomaan, että kaikki nykyinen sää on täysin erilaista kuin se ennen vanhaan oli, sekä kaikki mahdolliset sääilmiöt ovat lisääntyneet ja voimistuneet, CO2-selitys menee helposti läpi siinä joukossa, joka ei itse ota asioista selvää, tai on poliittisesti tietyllä tavalla ajattelevaa.
Sinänsä ääri-ilmiöitä on helppo löytää, koska ihan esimerkkinä voidaan mainita, että maapallolla riehuu kaiken aikaa noin 2000 ukkosta ja joka ikinen sekunti noin 100 salamaa iskee johonkin kohtaa maapalloa. Usein ukkoset tietävät myrskyjä, rankkasateita ja tulvia sinne minin sattuvat osumaan.
Eikä hirmumyrskyistäkään ole pulaa, kun niitä uutisoidaan ja listataan todisteeksi. Niitä kun on keskimäärin 100 kpl plus miinus 15 kpl joka vuosi. Täysin tavanomainen asia on hirmumyrskykin, eikä niiden määrä ilmastollisten vertailukausein myötä ole muuta kuin laskusuunnassa ja viime vuosikymmenet ovat määrältään pysyneet samalla tasolla eikä niiden voimakaan ole muuttunut.
2.1 Ääri-ilmiöt IPCC:n raportin mukaan
On nimittäin virheellistä väittää, että sään ääri-ilmiöt olisivat (ilmastonmuutoksen johdosta) lisääntyneet. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin arviointiraportit:
IPCC:n Arviointiraportti 5 WG I osoittaa väitteen vääräksi:
– Kohta 2.6.2.2 (tulvat eivät ole lisääntyneet)
– Kohta 2.6.2.3 (kuivuudet eivät ole lisääntyneet)
– Kohta 2.6.2.4 (ukkosmyrskyt eivät ole lisääntyneet)
– Kohta 2.6.4 (hirmumyrskyt eivät ole lisääntyneet)
Asia vahvistetaan myös uudemmassa 9.8.2021 julkaistussa IPCC AR6 WG1 -raportissa.
Erityisesti tulvat eivät ole lisääntyneet eivätkä ole lisääntymässä ja niiden yleisin syy on vesistöjen lisääntynyt säännöstely ja jokirantojen rakentaminen (river management). Jos tulvien historia kiinnostaa, siitä voi lukea tästä koosteesta. Sen kun lukee, ymmärtää että elämme aika hyvia aikoja tulvien ja myrskyjen suhteen. Linkki: https://jitkonen.fi/?p=1107
Voidaankin hyvin sanoa, että länsimaisen median ja meteorologien pääväittämä, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, on täysin virheellinen.
3. Sää- ja ilmastoennustukset
Mediassa on siis lähes päivittäin joku tulevaisuuteen ja ilmastoon liittyvä ennustus. Niitä olemme saaneet kuulla satoja, ellei jopa tuhansia. Osa ihmisistä jopa luulee, että ennustus ihan varmasti toteutuu ja siksi niitä niin muodikkaasti tehdään lisää ja lisää tieteeseen verhoten. Jos lämpenee 4 astetta, niin sitten… ja se on yhtä varma asia kuin sääennustus kuukauden päähän.
Yksi useimmin toistuva ennustus on jäätiköiden sulaminen. Milloin navat sulavat, milloin Grönlanti tai Islannin, Chilen, Kilimanjaron (sula jo 2015) ja Sveitsin jäätiköt sulavat. Tälläkin ennustamisella on pitkän perinteet. Olen kerännyt facebooksivulleni kattavan listan siitä, milloin navat sulavat ja milloin meren pinta nousee. Ennustukset alkavat 1900-luvun alusta, jolloin oli alussa mainittu lämpöjakso ja lehdissä samat jäätikköalarmit kuin tänä päivänä on. Varhaisimpien linkistä löytyvien ennusteiden mukaan napojen piti olla sulia 1990 paikkeilla. Empire Sate Building oli osin veden alla jo 1934. Muita tieteen mukaisia sulmisvuosia ovat ainakin: 2000, 2013, 2015, 2017, 2030, 2033, 2040, 2044, 2050, 2060, 2065, 2070, 2080, 2100, 2293, 2296 ja 2500.
Täällä on kaikki tuon ehkä hieman epätarkahkon tieteen ennustukset koottuna. Siitä voi valita mielisen vuoden, johon kukin uskoo:
https://www.facebook.com/jyrki.itkonen.5/posts/1734098480033945?hc_location=ufi
Yksi viime päivien puheenaihe on ollut Sveitsin Alppien jäätiköiden sulaminen, johon liittyen HS teki jutun höystettynä tyypillisellä ilmastopropagandistisella kuvalla. Siihen kuvaan oli valittu sopivat vuodet, mutta jätetty 1950 jääminimin aika pois. Tuon Sveitsin jäätiköiden 1900-alun sulamisen noteerasivat myös suomalaiset lehdet:
HS:n tammikuussa 2020 samasta aiheesta julkaisema propagandakuva
HS:n kirjoittaman jutun mukaan nyt muka olisi kaikkien aikojen jäätikköminimi menossa Sveitsissä. Ei se ole, vaan vastaava tilanne ja oikeastaan vielä huonompi oli 1950 aikoihin. Siitä on vuonna 2009 tehty tieteellinen tutkimus, jossa todetaan:
”The most recent studies by researchers at ETH Zurich show that in the 1940s Swiss glaciers were melting at an even-faster pace than at present. This is despite the fact that the temperatures in the 20th century were lower than in this century.”
Tutkimuksessa haetaan syytä tuolle nykyistä vähäisemmälle jäälle auringosta:
”In its work, the research team took into account the solar radiation measured on the Earth’s surface in Davos since 1934. Studies over the past two decades have shown that solar radiation varies substantially due to aerosols and clouds, and this is assumed to influence climate fluctuations.”
Jäätiköt olivat siis pienemmät 1940-luvulla, vaikka oli hieman kylmempi ajanjakso kuin nykyään.
Meillä on siis muitakin tekijöitä maapallolla kuin CO2 ja keskilämpötila, jotka ohjaavat Suomen talvia, jota tuo minun sääbloginikin kuvastaa ja ohjaavat vaikkapa noiden Sveitsin jäätiköiden sekä muidenkin jäätiköiden määrää tietyissä sykleissä edeten.
Ilmatiede vaan on kovasti nykyään yksipuolistunut luulemaan, että kaikki vaikkapa jäätiköillä ja Suomen talvissa tapahtuva muutos ja lauhuus johtuu nykyään vain yhdestä ja ainosta asiasta, hiilidioksidista. Todellisuudessa tekijöitä on monia ja siksi Alpijäätiköt sulavat kylmempäänkin aikaan, jolloin Suomessakin on lauhoja ja lumettomia talvia ja kuumia kesiä. Tuo tekijä mitä varmimmin on aurinko, mutta sen FMI, IPCC ja ilmatiede haluaa jyrkästi kieltää. Kun ajatellaan lusto- ja neulastiedettä sekä vaikkapa professori Antero Järvisen tekemää tutkimusta, onko se sittenkin denialisti se FMI?
https://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091231124858.htm
On tutkittu, että noilla ennustuksilla on keskimäärin 21 vuoden pieleenmenosykli. Tässä linkin blogissa pohditaan sitä, että miksi kukaan ei pahoittele pieleen menneitä ennustuksia koskaan. https://jitkonen.fi/?p=1483
4. Palautumista pienestä jääkaudesta?
Palautuminen pienestä jääkaudesta näkyy oikein hyvin useastakin luontoon liittyvästä asiast, kuten Tornionjoki, Itämeri, kirsikkapuidenkukinta, Zurichinjärven jäätyminen jne. Siitä on kooste tässä jutussa: https://jitkonen.fi/?p=1350
Alussa vittaasin ilmastoasiantuntija Gretan tuoreeseen twiittiin liittyen Tukholman lämpöiseen talvipäivään. Kun Ruotsin ilmastohistoriaa tarkastelee vanhojen historian lehtikirjoitusten kautta, Ruotsin talvet ovat lämmenneet jo vuosisatojen ajan. 1900-luvulle tultaessa jo liki 3 asteen verran.
Sama kehitys näkyy Tornionjoen jäidenlähtösarjassa. Miksi tämä kehitys olisi pysähtynyt 2000-luvulle tultaessa? Jatkuuko se alla olevan ennustekäyrä A) mukaisesti, vai meneeko se B)-käyrän puun kasvun syklisyyden mukaan, vai C)-käyrän auringon aktiivisuuden mukaan, sen aika näyttää.
Käyrään A) en itse jaksa uskoa, koska se perustuu hiilidioksidiin ja useiden tutkimusten mukaan CO2 on erittäin heikko kasvihuonekaasu sen pitoisuuden noustessa. Mutta kuten sanottu, aika näyttää suunnan. Hieman vielä ollaan menossa yläkuvassa olevan viimeisen muodostumassa olevan pallukan kasvusuunnassa, jonka FMI:n suoralla 10 vuoden keskiarvoistuksella tekemä alla oleva kuvakin meille kertoo. Vuoden 2010 jälkeen FMI ei jostakin syystä julkaise vuosittaista Suomen keskilämpötilaa missään, tai en ainkaan löydä niitä. Tämäkin kuva on kadonnut Suomen sivuilta, mutta ulkomaisessa julkaisussa se on.
Myöhemmin on tullut esille myös käyrä D.
Jos käyrät B), C) tai D) toteutuvat, Orpo näkee ikkunastaan hätää kärsiviä ja kuolevia ihmisjoukkoja.
Aurinko kun on menossa samaan vaiheeseen, kun se oli, kun 1600-luvulla syötiin lapsia ja suomalaista kuoli 30 % ja 1800-luvulla, kun 8 % suomalaisista kuoli viluun, nälkään ja tauteihin.
Näin se hitaasti on Suomessa edennyt tasaista tahtia pikkasen välillä takapakkia ottaen, se ilmaston lämpeneminen jo vuosisatoja ja siihen on liittynyt sekä äärisäitä, että erittäin lauhoja talvia, jotka jo 1900-luvun alussa tunnistettiin Suomen ilmastoon kuuluviksi. Nykyisin maallikkoa eniten ärsyttää se, että kaikin keinoin liioitellaan nykyistä lämpenemistä ja vähätellään menneitä säitä. 1930-luvun lämpökin halutaan kaikin keinoin poistaa, vaikka se vielä 2011 kansainvälisessä tiedotteessa tunnustettiin. Siksi tämän kirjoituksen tein.
4.1 Palautuminen pienestä jääkaudesta ja ilmatiede
Pieni jääkausi nykyvihreässä uskonnollisluonteisessa ilmastotieteessä kielletään, kuten 1930-luvulle tapahtunut nopea 2 asteen lämpeneminen etenkin pohjoisella pallonpuoliskossa ja keskiajan lämpökausi.
Kuitenkin pieni jääkausi eli pikku jääkausi oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850.
Kausi ei ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi. Siksi ilmaston lämpeneminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy käyrissä muuta maailmaa enemmän samoin kun tulee näkymään seuraava jäähtyminen.
Tutkijat ovat alustavasti tunnistaneet seitsemän mahdollista syytä pieneen jääkauteen: Maan kiertoratasyklit, vähentynyt Auringon aktiivisuus, lisääntynyt tulivuorten aktiivisuus, merivirtojen muutokset, muutokset väkiluvussa eri puolilla Maapalloa ja siihen liittyvä metsäpinta-alan muutos, ja ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu.
Suomen ilmatiede kieltää pienen jääkauden siksi, että se ei ollut globaalisti niin kylmä kuin se oli pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin Euroopassa, jonne tämän kaltainen ilmastonmuutos iskee kaikkein rajuimmin myös seuraavalla kerralla:
– Tästä varsinkin Suomea karusti 1600-luvulla kohdelleesta (30 % kuoli) pienestä jääkaudesta toipuminen näkyy siis erittäin selvästi sekä Tornionjoen jäidenlähdössä että Itämeren jäiden laajuuden vähenemisessä sekä muissa edellä olleista esimerkeistä.
– 1319 kaikki suuret Euroopan joet jäätyivät ja mm. Po-joki oli vahvassa jäässä.
– 1322 kuljettiin ja ja ratsastettiin jäitse Tanskan ja Saksan ja samoin Skånen ja Shellandin välillä. Matkustajia varten perustettiin jäälle ”matkailijakotejakin”
-Sama oli 1324, 1393-94, 1407-08. 1418 ja 1423.
– 1323 oli ankara talvi ja Itämeri sekä Adrian meri kokonaan jäässä
– 1421-1424, katso 1322. Tällöin 4 kovaa talvea Pohjoismaissa niin, että ihmiset ja eläimet saivat kulkea jalan Kattegatin ja Skagerakin ylitse
– 1459-60 oli ankara talvi ja ajettiin reellä Ruotsista Saksaan vieläpä maaliskuun loppuun saakka.
– 1571 oli erittäin ankara talvi etenkin Ranskassa. Kaikki joet jäätyivät.
– 1573 sama asia. Myös Itämeri jäätyi.
– 1578 jäätyi Itämeri niin, että vaunuilla päästiin Danzigista Helaan
– 1594 jäätyivät Rein, Schele ja Adrianmeri, mutta pohjoisessa oli lauhaa
– 1595 kova talvi ja useimmat Saksan joet jäätyivät. Lumien sulaessa oli kovia tulvia koko Keski-Euroopassa
– 1600 jäätyivät Keski-Euroopan joet
– 1608 oli 1640 ja 1740 ohella ankarin talvi, mitä Eurooppaa on kohdannut historiallisella ajalla. Sitä sanottiin ”suureksi talveksi” ja se oli erittäin kova myös Pohjois-Amerikassa, jossa Sagahadocin siirtokunta tuhoutui pakkaseen. Kaikki joet jäätyivät ja Thamesin jäällä veistettiin veneitä.
Itämeri, Zuidersee ja Bodenjärvi menivät jäähän. Paduassa asti oli vahva lumipeite ja Espanjassa kylmä teki paljon vahinkoa. Viini jäätyi ja kuningas Henrik IV:llä oli eräänä aamuna parta jäässä. Vielä helluntain jälkeen (toukokuun 15 p.) pojat luistelivat Danzigissa jäätyneillä lammikoilla.
– 1836 ja myös 1658 Itämeri jäätyi, jolloin Kaarle X Kustaa meni Beltin yli sekä huonona talvena 1708-09
– 1740- ja 1750-luvuilla Sahelin kuivuus, kuoli tuhansia ihmisiä.
– 1800, ennen tätä vuotta tiedetään, että Boden järvi on ollut 28 kertaa jäässä kokonaan. 1800-luvulla enää 2 kertaa 1829-30 ja 1878-80.
– 1820 jäätyivät Ranskan ja Saksan joet. Venetsian laguuneissa oli jäätä ja Thamesilla oli laivaliikenne vaikeuksissa. Turussa oli tammikuun 18. päivä 40 astetta pakkasta.
– 1823 oli ankara talvi ja Bosporissa oli ajojäätä.
– 1830 oli talvi pitkä ja kova. Gibralttarissa oli 12 astetta pakkasta.
– 1838 oli kova talvi ja koko Itämeri jäässä. Tanskan salmien yli ajettiin ja Visbyn ja Ölannin välinen posti kuljetettiin jäätä myöten. Laivaliikenne Thamesilla vaikeuksissa jään vuoksi.
