Itämeren jään laajuudet
Suomen Ilmatieteenlaitoksella on tiedot Itämeren jään laajuudesta vuodesta 1720 alkaen. Tässä kuvassa ne näkyvät vuosittain palkkeina ja mittayksikkö on neliökilometri. Alkuajanjakson jäiden laajuuden tri Jurva on arvioinut eri lähteistä arvioiden. Viimeisimmät laajuudet on saatu satelliittimitauksista, joten alku- ja loppupään tarkkuudet ovat täysin erilaiset. 1900-luvulla oli käytössä jo lentokoneet ja muut havaintovälineet, joten sitä aikaa voidaan mittaustarkkuuden puolesta pitää jo varsin luotettavana.
1900-luku
Vuosittaista vaihtelua jään määrässä on nähtävissä hyvinkin paljon. Kun kuvasta lasketaan kullekin vuosikymmenelle keskiarvo, näemme miten Itämeren jään laajuuden vähenemisen myötä talvien lämpeneminen sen alueen jäiden valossa tapahtui tasaiseen tahtiin 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta alkaen. Varsinainen jäiden määrän romahdus tapahtui 1930-luvun aikana jolloin jään keskimäärä oli vain 117 000 neliö km, joka on jopa vähemmän kuin nyt 2010 luvulla ollut 152 000 neliökm keskiarvo.
Tämän yllä olevan kuvan voi matemaattisesti esittää monella tavalla. Sopivia matemaattisia tapoja ja valintoja käyttämällä jäiden määrän romahtamisen pystyy siirtämään myöhemmälle ajalle, mutta näin se menee suorien 10 vuoden keskiarvojen valossa. Aika pian tulemme mediassa varmaankin näkemään niitä muita, ajan hengelle sopivaksi muokattuja versioitakin.
Tuon edellä olevan kikkailemattoman esityksen kautta näemme, että Itämeren jään laajuuden muutos kasvoi 1720-luvulta 1790-luvulle asti. Sitten alkoi vuosikymmenten keskimääräinen jään määrä vähenemään tasaiseen tahtiin ja romahdus huipentui 1930-luvun jääminimiin. 1930-luvulta lähtien jäiden määrä on ollut vähäinen, mutta lievässä kasvussa kuitenkin. Yksittäisen vuoden jään määrän minimivuodet ovat olleet tämän 1930-luvulta alkaneen lämpöjakson tässä viimeisimmässä 20 vuoden jaksossa.
1930-luvun jääminimin olemassaolo on mainittu myös FMI:n internetsivulla vuonna 2020.
1930-luvun talvet olivat lämpimämmät 2010-luvun talviin verrattuna, kun asiaan tarkastellaan FMI:n avoimen datan keskiläpötiloja käyttäen 10 vuoden keskimäärisen vertailujakson puitteissa. Tämän tarkastelun voi helposti tehdä kuka vaan. Tässä linkistä avautuvassa blogissa on esitetty yksi tuollainen tarkastelu:
Mikä Itämeren lämmitti?
Itämeren korkeinta lämpötilaa on mitattu pitkään ja siinä näkyy sen luonnollinen vaihtelu. Tämä kuvaa kesien lämpöä eli sitä, että vähäjäiseen aikaan myös kesät ovat olleet lämpimiä.
Merenkulkulaitoksen tuleva pääjohtaja tri Risto Jurva pohti vuonna 1941 syitä sille, että Suomi oli nopeasti lämmennyt 1890 alkaen niin, että se näkyi Itämeren jään laajuudessa ja Grönlannin jäätiköiden sulamisessa selkeästi:
”Itsestään herää kysymys, onko vihdoin se pitkä, lauhkeiden talvien kausi, johon siirryttiin jo viisikymmentä vuotta sitten ja joka vuosisatamme alusta lukien mm. on kuvastunut Huippuvuorten talvisen sään tavattomasta lauhtumisesta ja Grönlannin jäätiköiden kiihtyneestä sulamisesta ja joka meillä huipentui vuosisataisen leutoon, kymmenvuotiseen vähäjäisten talvien sarjaan, nyt päättymässä.
Tähän kysymykseen emme voi millään tavalla perusteltua vastausta löytää, emme edes siihen kysymykseen, minkälainen lähestyvä talvi tulee olemaan. Ainoa vastaus minkä tulevan talven osalta saatamme antaa on, ettei tilastollisessa katsannossa, mm. Easton’in aina 1200-luvulle ulottuvan, Länsi-Euroopan kovia talvia esittävän tilaston ja omien, Itämeren piirin talvia koskevien tietojemme mukaan kaksi poikkeuksellisen ankaraa talvea tiettävästi ole vielä koskaan noin 750 vuoden aikana välittömästi seurannut toistaan.”
1941
Tohtori Risto Jurva
Merentutkimuslaitoksen jääosaston johtaja
Saman havainnon teki Suomen ilmatieteenlaitoksen johtaja tri Keränen . Eli ilmasto on lämmennyt nopeasti ja talvet Lapissa sen myötä jopa 3 asteen verran. Vaasassa vain 1,5 astetta. Huippuvuorilla lämpötila on noussu vuodesta 1918 lukien noin 7 asteen verran!!!
FMI raportoi tuon ajan ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutos FMI:n mukaan oli globaalia
Suomen ilmatieteessä vuonna 1939 havaittiin, että Oulussa kesien keskilämpötilat olivat nousseet 2 asteen verran ja Helsingissä 2,5 asteen verran. Siihen kysmykseen, että jatkuuko lämpeneminen yhä, oltiin vastauksessa varovaisia toisin kuin armon vuonna 2020.
Tämä 1900-luvun alun nopea lämpeneminen näkyy selkeästi myös ilmastotieteellisissä lusto- ja neulastutkimuksissa, jotka 1930-luvun ilmatiede FMI:n johtaja Keräsen suulla vahvistaa.
Vuonna 1966 FMI:n johtaja Keränen toteaa Suomen ilmaston 1930-luvulla siirtyneen 500 km etelämpään ja pahoittelee tehtyjä virheitä mm. maanviljelyksessä.
Tämä nykyistä 2000-luvun lämpökauteen verrattava nopea lämpeneminen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, näkyy erinomaisen hyvin myös sellaisissa käyrissä, joita ei matemaattisesti ole sorvattu nykytieteen haluamaan esitysasuunsa. Nykytide ei pidä näistä esitystavoista, koska ne vievät pohjan pois CO2-teorialta, joka näkyy hyvin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Oikeanpuoleinen kuva on Suomen ilmatieteenlaitoksen julkaisemasta kansanvälisestä tiedotteesta, mutta tuon kaltaiset kuvat FMI on poistanut Internetistä.
Näitä lämpötilakäyriä on vuosien varrella sorvattu aina ajanhenkeen sopiviksi. Tässä muutama esimerkki FMI:n taholta esitettynä.
Kaisaniemestä on pitkä mittaushistoria, mutta kaupunkilämpö on sen paikan saastuttanut. Samoin mittauspaikkaa on kaksikin kertaa muutettu. Siltikin myös Kaisaniemessä näkyy selkeästi 1930-luvulle lämpeneminen, joka on vastaava kuin 2010-luvulle lämpeneminen.
Sama asia Kaisaniemessä talvien suhteen.
Kuusamon trendit ja tammikuun ylimmmän lämpötilan kehitys.
Muita esimerkkejä pohjoisen suunnalta. Kuusamon joulukuut ja Sodankylän talvet.
Keski-Englannissa on maailman pisin yhtenäinen lämpötilojen mittaussarja.
Keski-Englannin koko vuoden lämpötilakehitys on sillä tavalla mielenkiintoinen, että siellä 1730 paikkeilla on ollut nykyisen lämpöistä.
Edellä olevat kuva edustavat myös koko pohjoista pallonpuoliskoa. Blogin alussa on kuvia Itämeren jäiden laajuuksista eri vuosina ja vuosikymmeninä. Tuota Jurvan mainitsemaa Grönlannin nykyisen lämpökauden kaltaisesta jääminimistä ja sen aikaisesta Pohjoisnavan sulamisesta media paljon kirjoitti. Nykyisin tiede ja media ennustelevat samalla tavalla eri jäätiköiden sulamisia ja niistä ennustuksista on kooste tässä blogissa:
Jurvan mainitseman Huippuvuorten lähellä olevalla saarella oli vuonna 1912 havaittu kukkaketoja entisten jäätiköiden ja lumen sijaan.
Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, että mikä Itämeren aluetta sekä Grönlantia, Huippuvuoria ja Pohjoisnapaa on lämmittänyt noin voimakkaasti, että niiden jäiden määrän väheneminen huipentui 1930-luvulla? Yhteensattuma tai ei, mutta auringon aktiiviisuus on voimakkaasti samaan aikaan lisääntynyt kuin Itämeren jäiden laajuudet ovat vähentyneet. Ilmatiede kieltää auringon merkittävän vaikutuksen maapallon ilmaston ohjaajana ja pitää hiilidioksidia tärkeimpänä asiana, mutta CO2 ei oikein selitä tuota 1800-luvulta alkanutta jäähtymistä ja 1900-luvun alun lämpökautta, johon liittyen laitoin ajanajakson lauhoja talvia kuvaavia lehtileikkeitä edelliseen blogiini: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/itkonenlindgren/lauha-talvi-ahdistaa-mita-historia-kertoo-menneista-lauhoista-talvista-ja-suomen-saahistoriasta/
Nyt auringon aktiivisuuden on havaittu vähenevän voimakkaasti ja tulevan vuosikymmenen aika näyttää pysymmekö yhä 1930-luvulta alkaneessa vähäjäisessä jaksossa vai alkaako Itämeri taas jäätyä yhä laajemmin samalla, kun auringon maahan lähettämä lämpöteho vähenee. Vai onko CO2:lla niin voimakas lämpöä pidättävä vaikutus, että estää luonnolliset ilmaston lämmön vaihtelut?
Muita vesistöjä
Interenetistä löytyy tietoa mm. Saksan ja Sveitsin rajalla sijaitsevan Bodenjärven ja Thamesjoen jäätymisistä. Bodenjärvi jäätyi ennen tuota vuotta 1800 jopa 28 kertaa ja sen jälkeen vain 4 kertaa. 1900-luvulla sen jäätynyt 2 kertaa (1929 ja 1963)
Thamesjoen jäällä pidettiin pakkasmessuja aina 1800-luvun alkuun asti ja sen jäähistoria on sellainen, että 1400 – 1814 se oli jäässä 24 vuotena ja sen jälkeen vain 3 kertaa, joista viimeisin jäätyminen oli 1962-1963. Uusi silta 1831 paransi virtausta ja ehkä vähensi jäätymistä.
Zurichinjärven jäätymisestä on myös pitkä historia. 1700-luvun talvet ovat olleet ankaria sillä suunnalla.
Lämpökauden loppuminen
1954 ennustivat neuvostoliittolaiset tiedemiehet 1900-luvun lämpökauden olevan lopuillaan. Alemman käyrän tekstissä toteavat sen tosiseikan, että maapallo on ollut aiempiin aikakausiin nähden optimin eli ihannetilan alapuolella jo pitkään.
Saman asian kuin edellä, vuonna 1962 ennusti venäläinen tiedemies, joka oli Suomessa luennoimassa maapallon ilmastonmuutoksista (harmi, että kuvista ei saa teräviä). Ne löytyvät paremmin luettavina kahdesta koosteesta: https://jitkonen.fi/?p=727 ja https://jitkonen.fi/?p=33
Yhteenveto
Joku on lämmittänyt maapalloa jo 1800-luvun alusta alkaen ja sen jonkun maapallolle tuoma lämpö huipentui 1930-luvulle tultaessa. Tähän ei ilmatiede anna vastauksia, koska se lähinnä käsittelee vain viimeisen 60 vuoden ajanjaksoa ja uskoo, että tuolla Itämerelläkin näkyneen suuremman jäänmääräjakson jälkeinen lämpeneminen on ihmisen syytä. Mutta kenen syytä on 1800-luvun alusta alkanut ja 1930-luvulle huipentunut lämpö, ja mikä siinä pitkässä lämpenemisjaksossa on hiilidioksidin osuus, sitä ei nykyilmatiede meille valitettavasti selitä.
Kaikenkaikkiaan maapallo on palautumassa pienestä jääkaudesta ja se näkyy luonnossa paremmin ja pidemmältä ajalta kuin lämpötilamittausksista, joita maapallolla on tehty kovin lyhyen aikaa yhteneäväisellä tavalla ja samoissa paikoissa. Tämä palautuminen pienestä jääkaudesta näkyy selkeästi sekä Tornionjoella jäiden lähdössä ja Japanissa kirsikkapuiden kukinnassa.
PS. Jos tässä on virheitä, korjataan ne. Tahallisesti en vääriä tietoja laita mihinkään, vaikka ilkeästi niin jotkut väittävät.
LISÄYS 2.11.2021
Tohtori Risto Jurvan keräämää Itämeren jäähistoriaa:
1200-luku
Vuonna 1269 ajettiin jäitse Ruotsista Gotlantiin ja Virosta Suomen rannikon kautta Ruotsiin. Vuonna 1296 Kattegatissa oli runsaasti jäitä.
1300-luku
Vuonna 1306 kuljettiin jäitse Rostockista Tanskaan. Samana vuonna Jäämeren jäät täyttivät meren kesän ajan Islannin pohjoispuolella. Talvella 1323 rakennettiin matkalaisia varten majataloja jäälle Kattegattiin. Vielä helmikuun lopulla kuljettiin jäitse Danzigin ja Lübeckin välillä. Vastaavia ankaria talvia oli vuonna 1346, 1349 ja 1394.
1400-luku
Vuonna 1408 oli ensimmäinen ”suuri eurooppalainen talvi”. Ankarin pakkanen 500 vuoteen. Tonava, Rein ja Sveitsin suuret järvet jäätyivät. Tanskan Beltin salmissa jää oli miehen paksuista. Susien kerrotaan kulkeneen laumoittain Norjasta Skagerrakin yli Tanskaan. Itämeri oli kauttaaltaan lujassa jäässä.
Myös talvi 1423 oli ”uskomattoman ankara”. Itämeri oli vahvassa kiintojäässä. Vilkas tavaraliikenne kävi jäitse Tanskasta Mecklenburgiin, Lübeckiin ja Danzigiin. Skotlannissa viiniä myytiin jäätyneen painon mukaan.
Talvi 1435 oli koko Euroopassa Englannista Espanjaa myöten ankara.Vuonna 1470 ajettiin jäätyneellä merellä Tanskasta Lybeckiin, Wismariin, Rostockiin ja Stralsundiin. Tallinnasta rekitaival kulki Ruotsiin ja Tanskaan. Talvi tunnettiin suuressa osassa Eurooppaa nimellä ”pitkä talvi”. Samalle vuosisadalle osui erikoisen kovia talvia vuosille 1465 ja 1481.
1500-luku
Samankaltaisia ankaria talvia kuten 1400-luvulla on kirjattu vuosina 1508, 1514, 1546, 1565, 1573 ja 1589. Vuosisadan tunnetut säätiedot ovat niukat.
Vuonna 1577 hyökkäsi Venäjän tsaari Iivana IV Julman joukot Suomenlahden yli Virosta Uudellemaalle. Ruhtinas Fjodor Ivanovits Mstislavski 1 200-miehinen tataarijoukko ratsasti jään yli Uudellemaalle. Jäitse tapahtuneessa operaatiossa hävitettiin rannikkokylät laajalti Porkkalan ja Porvoon välillä.
Uudenmaan rannikko jäi hetkellisesti lähes elinkelvottomaan tilaan tataarien hyökkäyksen jäljiltä. Ryöstettyjen kylien asekuntoiset miehet surmattiin ja naiset raiskattiin. Vangiksi otettiin järjestelmällisesti nuorukaisia Venäjän pääarmeijaan. Vangit pakotettiin kävelemään jäiden yli Viroon. (Jarmo Nieminen toim.: Porkkala – tapahtumien keskellä, Edita 2009 ja Porkala – i händelsernas centrum, Edita 2008).
1600-luku
Vuosisadan säätiedot ovat huomattavasti tarkempia kuin edellisestä vuosisadalta. Vuosi 1608 alkoi ”kauhealla pakkasella”. Europan kaikki joet, myös Englannin Tems-joki jäätyi. Myös Boden-järvi kävi jäässä. Pariisin ehtoollisviinit jäätyivät tammikuussa. Kuningas Henrik IV sai syödäkseen vain jäätynyttä leipää. Itämeri jäätyi kauttaaltaan. Vielä toukokuun alussa kuljettiin jäitse Skånesta Bornholmiin. Ahvenanmerellä jää oli niin paksua, että matkamiehet eivät saaneet hakattua hevosilleen juottoavantoja.
Talvi 1655 oli hyvin kova ja ankara Itämeren alueella. Ruotsin (Suomen) alueella talvi alkoi hyvin varhain ja päättyi hyvin myöhään. Ahvenanmeren yli Ruotsiin ajettiin vielä huhtikuun puolivälissä. Myös Itämeren eteläosissa kuljettiin kuormavaunuilla peninkulmien päässä rannikosta.
Vain kolme vuotta myöhemmin, 1658, Ruotsissa (Suomessa) talven sanottiin olleen kovimpia mitä tunnetaan. Kaarle X joukot kulkivat Belttien yli Jyllannista Själlantiin.
Myös talvi 1667 oli jälleen hyvin kova ja ankara. Itämeri oli kauttaaltaan jäässä. Talviliikenne oli jäällä Preussista Lübeckiin, kuten myös Tallinnasta Ruotsiin.
Vuonna 1670 jäätyivät Saksan ja Ranskan joet. Tonavaa pitkin ajettiin pitkät matkat vaunuilla. Talvijääliikenne oli Preussista Lübeckiin ja Tallinnasta Ruotsiin.
Kovia jäätalvia Itämerellä oli vuosina 1674 ja 1677. Itämeri oli molempina talvina jäässä Bornholmin ympärillä lähes koko maaliskuun.
Kerrotaan, että talvi 1684 oli tavattoman ankara. Monin paikoin kovempi kuin vuoden 1608 kauheat pakkaset. Talvi oli ankara myös Englannissa. Meriliikenne oli keskeytyksissä Englannin kanaalissa 13 viikon ajan. Meri oli jääytynyt Belgiassa ja Hollannissa useiden peninkulmien päähän. Vuosisdan kovia pakkastalvia oli vielä vuosina 1695 ja 1697, jolloin pakkanen levisi Pohjois-Euroopasta Saksaan. Todennäköisesti koko Itämeri oli mainittuna talvina jäässä.
1700-luvun alkupuolisko
Vuonna 1709 Euroopan kohtasi tavattoman ankara pakkastalvi, joka muistutti Suomen-Venäjän välisen sodan 1939-1940 talvea. Pakkassää alkoi joulun alla vuonna 1708. Muutamia vähäisiä keskeytyksi tammikuun alussa lukuunottamatta pakkassää jatkui pitkälle maaliskuuhun. Pakkasen vaikutus näkyi puiden kasvussa seuraavan 50 vuoden ajan. Ranskassa jäätyi Garonne-joki ja Rhone. Adrianmerellä Venetsian seudulla jää ulottui rannikoltakilometrien leveydeltä mereen. Espanjan Ebro-joki jäätyi.Talvi olikin Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa yksi ankarimmista.
Suomen alueella kerrotaan järvien jäätyneen pohjia myöten. Puut vikaantuivat ja olivat seuraavana vuonna kuin ”kuihtuneita”. Ahvenanmeren yli ajettin rekipelillä jouluaatosta maaliskuun 25.päivään asti.
Itämeri jäätyi läpeensä. Maaliskuussa Skånesta pääsi jäitse Bornholmiin. Vielä toukokuussa ajeltiin Iätmeren alueella yleiseti rantajäillä.
Talvi oli myös historiassa ensimmäinen. Pakkasen määrää mitattiin ensimmäisen kerran eräin paikoin lämpömittarilla.
Sotatalvena 1708-9 taistelivat vastakkain Ruotsi ja Venäjä sekä Englanti liittolaisineen Ranskaa vastaan. Syksyllä 1708 Ruotsin armeija lähti marssimaan kohti Ukrainaa. Ruotsalaisten apujoukkojen huoltovankkurit ja tykit juuttuivat mutaan ja ne tuhottiin Lesnajan kylässä lumimyrskyssä syyskuussa 1708.Erityisen kylmän talven 1708–1709 jälkeen Kaarle XII lähti jälleen kohti Moskovaa. Pietari Suuren käyttämä poltetun maan taktiikka ja rajut pakkaset olivat tehneet tehtävänsä, kolmannes Ruotsin armeijasta oli kuollut.Sotaan lähteneestä 50 000 miehestä oli kesän koittaessa jäljellä 29 000 miestä. Pietari Suuri löi Kaarle XII joukot kesäkuussa Pultavan taistelussa.
1700-luvun alkupuoliskolla oli kovia pakkastalvia myös 1716 ja 1740. Itämeri jäätyi läpeensä molempina talvina.
Ruotsissa ja Suomen alueella saattoi vuoden 1740 talvi olla ankarampikin kuin vuonna 1709 ”suuri eurooppalainen talvi”. Jo lokakuussa 1708 sää muuttui Suomessa kylmäksi. Pakkasta kesti maaliskuun loppuun asti. Kaikki Saksan joet jäätyivät ja vielä huhtikuussa kaivot olivat siellä jäässä. Ostendin kohdalla Pohjanmeri oli jäässä yli kahden peninkulman leveydeltä. Englannin Tems-joki jäätyi kuten myös Englannin rannikot paikoin. Myös Euroopan kevät oli monin paikoin tavottaman kylmä.
1700-luvun loppupuolisko
1700-luvun loppupuolella oli useita kovia talvia kuten talvet 1770, 1771, 1776, 1784, 1789 ja 1799.
Talvella 1770 oli maaliskuun loppupuolella Kattegatissa hyvin runsaasti jäitä. Kuukauden lopulla merenjäätä oli Tanskan niemen pohjoiskärjessä sijaitsevan Skagenin majakan edustalla niin pitkälle kuin kaukoputkella saattoi nähdä.
Seuraava talvi 1771 oli edellisen vuoden tapaan hyvin runsasjäinen. Juutinrauman yli kuljettiin jalkaisin jo helmikuun 8. päivä. Jäitä pitkin pääsi hevospelillä salmen yli aina maaliskuun ajan. Itämeren länsiosat olivat kiintojäässä vielä huhtikuun 30. päivä. Yli 300 laivaa oli kerääntynyt Tanskan salmiin odottamaan pääsyä Itämerelle.
Aurajoesta jäät lähtivät toukokuun 2. päivä ja Porvoonjoesta toukokuun 3. ja 4. päivä.
Viisi vuotta myöhemmin talven 1776 väitetään Euroopassa olleen yhtä ankaran kuin vuosien 1709 ja 1740 talvet. Raju pakkaskausi ei kuitenkaan ollut niin pitkä. Kovat pakkaset ajoittuvat tammi-helmikuulle. Alimmat lämpötilat olivat Tukholmassa -22, Hampurissa -21, Rotterdamissa -20, Lontoossa -11, Parisissa -19, Lyonissa -22 ja Paduassa -13 astetta. Kylmin päivä oli yleisesti tammikuun lopussa.
Itämeri jäätyi kauttaaltaan. Myös Pohjanmeren rannikko jäätyi silmänkantamattomiin. Ranskan Le Havressakin Englannin kanaalin rannalla ajelehtivi jäitä ”oli kuin Itämeressä”. Ranskan joet myös jäätyivät kuten Italian Venetsian laguunit.
Vuoden 1784 talven ankaruus ulottui Espanjaan asti. Itämeri jäätyi kauttaaltaan. Ahvenanmeren yli ajettiin helmikuun 9. päivästä huhtikuun loppuun ja vielä toukokuussakin kuljettiin meren yli reellä. Ruotsin Mälarista jäät hävisivät toukokuun 18. päivä, myöhemmin kuin kertaakaan 70 vuoteen. Tukholman alin havaittu lämpötila oli -33,7 astetta. Ranskassakin joet olivat jäässä joulukuun lopusta helmikuun alkuun.
Ranskan Suuren vallankumouksen talvi 1789 oli sekin hyvin ankara lähes koko Euroopassa. Pakkaskausi alkoi yleisesti jo marraskuussa. Jo joulukuun 27. päivä Itämeri oli jäätynyt niin pitkälle kuin ulkosaarilta voitiin nähdä.
Köpenhaminan joulukuun keskilämpötila ol -7,7 astetta, eli sama kuin Grönlannin Gotthaabissa. Tammikuun ensimmäisistä päivistä alkaen kuljettiin jäitse Ahvenanmeren yli, tosin jäät rikkoutuivat hieman myöhemmin. Seuraava ylitysjakso jatkui maaliskuun 9. päivästä huhtikuun 4. päivään saakka. Jään paksuus oli Karlskronassa huhtikuu 4. päivä 80 centtimetriä.
Talvea pidettiin yhtenä kovimmista ja kestävimmistä mitä Euroopasta tunnetaan. Pakkaspäiviä oli mm. Pariisissa 50 ja Versaillesin kanavat olivat 50 centtimetrin jäässä.Viini ja syvimpienkin kaivojen vesi jäätyivät. Ranskan joet jäätyivät. Vielä Biscajan lahdellakin oli jäätä La Rochelen luona. Pohjanmeren rannikon meriliikenne oli keskeytyksissä jäiden takia. Marseillesin minimilämpötila oli -17 ja Baselin -37 astetta. Geven järvikin jäätyi 14 päiväksi. Englannin Tems-joki ja Irlannissakin eräät joet jäätyivät. Lissabonissa talvea kesti kolme viikkoa. Konstantinopolissa paksu lumi viivähti 12 päivää. Kaupungin rannikkovesissä ajelehtivat jäät vaikeuttaen, jopa estäen, satamaan pääsyä.
Vuosisadan viimeinen talvi oli jälleen ankara. Juutinrauma jäätyi jo joulukuun 28. päivä vuonna 1798 ja oli jäässä yli neljä kuukautta toukokuun 11. päivään asti vuonna 1799. Hetki on myöhäisin tiedetty ajankohta Juutinrauman jäiden lähtemisestä. Ahvenanmeren yli ajettiin helmikuun 14. päivästä huhtikuun 22. päivään.
1800-luku
Vuosisata alkoi ankarilla pakkasilla. Juutinrauma oli jäässä joulukuun 27. päivästä maaliskuun 15. päivään 1800. Vielä ankaria pakkastalvia oli talvet 1809, 1814, 1820 ja 1830.
Suomen sotatalvi 1809 oli Itämeren piirissä hyvin kova. Tykkipatteri pääsi Ahvenanmeren yli jo tammikuun 16 ja 17 päivä. Jää kesti ajaa maaliskuun loppuun asti. Juutinrauma oli jäässä tammikuun 1. päivästä maaliskuun 1. päivään. Viimeiset jäät hävisivät Saaristomereltä toukokuuun lopulla. Toukokuun 18. päivä kerrotaan kasakoiden ratsastaneen Marianhaminan länsisataman jäällä.
Tammikuu 1814 oli Etelä-Ruotsissa poikkeuksellisen kylmä. Itämeri oli helmikuussa kauttaaltaan jäässä. Juutinrauma oli jäätyneenä tammikuun 1. päivästä toukokuun 5. päivään asti. Talvi oli ankara Venäjälläkin. Napoleonin voittamaton suuri armeija tuhoutui talven kourissa Venäjän lakeuksilla. Ensilumi satoi jo lokakuun 15. päivä.
Talvella 1820 jäätyivät Ranskan joet. Italiassa Arno-joki ja Venetsian laguunit olivat jään peitossa. Saaristomeren Teili merenselän peitti hevosen kestävät jäät. Helmikuun lopulta alkaen ajettiin hevosella Turusta Tukholmaan.
Talvella 1829 päästiin Ahvenanmeren poikki rekipelillä helmikuun 10.päivästä huhtikuun 5. päivään asti. Liikuttiinpa alueen jäillä vielä huhtikuun 18. päivä. Juutinraumakin oli kiintojäässä tammikuun lopusta maaliskuun loppuun. Talvi oli verrattain kova myös Hollannissa ja Ranskassa.
Talvea 1830 oli viimeinen ”suuri eurooppalainen talvi”. Talvi oli Saksassa ja Hollannissa ja aivan erityisesti Espanjassa ja Portugalissa poikkeuksellisen ankara ja vaikea. Pohjolassa talvi oli tavanomaisempi. Ahvenanmeren yli mentiin hevosella tammikuun loppupuolelta helmikuun loppuun asti. Koko Itämeri peittyi kiintojäähän.
Koko Itämeri jäätyi vielä todennäköisesti 1838 ja varmuudella vuosina 1857, 1867, 1871, 1877, 1881, 1888 ja 1893.
1900-luku
Koko Itämeren jäätymiseen kuluikin seuraavan kerran tiedossa olevan historian pisin jakso, lähes puoli vuosisataa! Suomen sotatalvena 1940 peitti kiintojää koko Itämeren.
1890-luvulta lähtien väheni runsasjäisten talvien määrä huomattavasti. Ensimmäinen ja verrattain pitkä vähäjäisten talvien jakso alkoi 1900-luvun alkupuolelta kestäen 1910-luvun puoliväliin. Koko 1930-luku oli vähäjäistä. Vuosikymmenen aikana saavutti vain yhtenä talvena jäätyminen Itämeren kekimääräisen jäätymisen asteen. Jakso oli siis aiempaan verrattuna entistäkin selkeästi lauhempaa. Vuosisataisen seurannan vähäjäisemmät talvet sattuivat vuoteen 1930 ja 1939.
Kun jäätyminen ryhmitellään pinta-alan ja kestämisen mukaisesti järjestykseen saadaan vuosisataisen seurannan ankarimmaksi talveksi Itämeren alueella vuosi 1871, sitten 1940, 1877, 1893, 1881 ja 1888. Nämä vuodet muodostavat hyvin vaikeiden, ankarien, talvien joukon.
Talvisodan pakkaset
Talvisodan talven ankaruuttua ei pystytty etukäteen eikä jälkikäteen säätilastoista ja -tiedosta ennustamaan, ei ainakaan silloin. Syksy 1939 oli tavanomainen ja edellinen talvi tavattoman leuto. Syksyn säätilassa ei ollut mitään sellaista, jota olisi voinut ennustaa enteeksi tulevasta talven ankaruudesta.
Talven ensimmäinen pakkasjakso alkoi joulukuun alussa päättyen lyhyeeksi jääneeseen lauhan jaksoon. Talven toinen pakkasjakso alkoi joulukuun 18. päivä. Se muodostui ankaraksi ja kestoltaan melko pitkäksi, kestäen tammikuun 12. päivään asti. Pakkasjakson kylmin vaihe ajoittuu joulusta tammikuun ensimmäiseen viikon loppuun. Tällöin, [pakkasjakson päättyessä] lämpötilat kohosivat [hetkellisesti] huomattavasti, rannikolla jopa plussan puolelle.
Talvikauden ilmanpaineen suurjakautuminen esti lämpimien ilmavirtauksien pääsyn Suomeen ja koko Pohjois-Eurooppaan. Ensimmäinen pakkasjakso oli jo haihduttanut Suomenlahden ja Pohjanlahden lämpövarastot. Idästä Pohjois-Euroopan päälle työntynyt siperialais-venäläinen korkeapaineen alue jäi mm. Suomen päälle pysyvästi. Myös grönlantilainen korkeapaineen alue oli talven mittaan voimakas ulottuen Skandinaviaan saakka. Näiden korkeiden väliin sijoittuva matalan ilmanpaineen alue kuljetti mukanaan atlantisen merenlämmön pohjoiseen. Huippuvuoret olivatkin tuolloin Euroopan lämpimin osa.
Kun Golf-virran lämmittämien atlantisten ilmamassojen tulo estyi, jäi sää Suomessa kokonaan korkean ilmanpaineen alueen määrättäväksi. Korkeapaineen mahdollistamat kirkkaat säät kiihdyttivät lämpötilan haihtumista avaruuteen ja pienilmasto tasasi lämpötilan, meren jäädyttyä tasaisen kylmiksi. Lämmön haihtuminen olikin tavattoman voimakasta. Lämpötila aleni paikoin – 40-50 asteeseen. Kylmempääkin oli.
Talven 1940 jäät
Rannikkovesien jäätyminen alkoi Oulun edustalla marraskuun lopulla, Haminassa joulukuun puolivälissä ja Helsingin kohdalla joulukuun loppupuolellaa. Kapea kiintojää peitti Suomenlahden rannikon saaristovyöhykkeen joulun aikoihin. Meri oli jäätynyt kauttaaltaan Pohjanlahdella ja Suomenlahdella Itämeren suulle asti tammikuun loppupuolelle tultaessa.
Etelässä Juutinrauma alkoi jäätyä tammikuun puolivälissä. Myös Skagerakin rannikko jäätyi Skagenin luona. Tammikuun lopulla jään reuna pohjoisessa ulottui jo Pohjois-Itämerelle.
Helmikuun 8. päivä oli Pohjois-Itämeri jäätynyt niin pitkälle kuin saariston havaintoasemilta pystyi näkemään. Myös etelässä Bornholmin ympärillä oli runsaasti jäätä ja Kattegat oli kauttaaltaan jäässä. Skagerakissa jää ulottui pitkälle Tanskan pohjoiskärje, Skagenin, länsipuolelle ja Norjan rannikkoa pitkin Lyngörenin edustalle saakka. Pohjanmeren rannikko oli jäässä.
Helmikuun puolivälissä oli Itämeri ja Tanskan salmet yhtenäisen kiintojään peittämä. Norjan rannikolla jää ulottui lähes Norjan eteläkärjen kohdalle.
Jäätyminen saattoi saavuttaa laajuudessaan mitat, jollaista aikaisemmalta parilta vuosisadalta ei tunnettu.
Helmikuun lopussa jää alkoi hävitä Skagerakista. Maaliskuun puolivälissä Norjan rannikko oli jäätön kuten Tanskan salmetkin. Samoihin aikoihin oli Itämeren eteläosien jäälakeudet lähteneet liikkeelle. Huhtikuun puoliväliin tultaessa alkoi Itämeren pohjoisosat olla sulia. Sää lämpeni huhtikuun puolivälissä normaaliksi ja jään taantuminen kiihtyi. Kuun lopulla Itämeren pohjoisosat olivat jäättömiä. Toukokuussa kevät muuttui hyvin lämpimäksi. Toukokuun ensimmäisellä viikolla jäät olivat vielä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella. Kuun puoliväliin tultaessa Suomenlahti oli jäätön ja Pohjanlahti Merenkurkun tasalle.
