Hiilidioksidivapaat 1900-luvun alun helteet

Muokattu 23.8.2020 poistamalla lämpötilojen mittaamiseen liittyviä asioita. Niistä on oma bloginsa linkissä:

https://jitkonen.fi/?p=648

Alkusanat

Ilmatiede on meneillään olevan 2000-luvun lämpimän ilmastojakson aikana keskittynyt poimimaan ympäri maapallon mitattavia korkeita lämpötilamittaustuloksia ja kertomaan niistä kansalle. Siksi monelle etenkin nuorelle, mutta myös vanhemmalle henkilölle on muodostunut jopa sellainen käsitys, että nykyisin olisi jotenkin erityisen kuuma aikakausi, mutta niin ei ole, kun historiaa tarkastellaan lähemmin. 1900-luvun alussa ja jo 1800-luvun lopussa oli nykyisenkaltaisia ja jopa nykyistä kuumempia aikoja sekä helleaaltoja ympäri maapallon.

Maapallon pinnan kuumimman paikan sijainti on ollut mielenkiinnon kohteena jo vuosisatojen ajan. Tuon nykyajan valtavan lämpötilamittausverkostojen muodostamisen jälkeenkin maapallon kuumimman paikan sijainti on pysynyt samana ja lämpötilaennätys on vuonna 1913 Kalifornian Death Valleyssa sijaitsevalla sääasemalla mitattu ilman lämpötila 56,7 celciusastetta. Yhdeksän vuotta myöhemmin 1922 Libyassa mitattiin ilman lämpötilaksi 57,8 Celsiusastetta, mutta sitä ei ole hyväksytty ennätykseksi.

Äärisääjaksojen varhaishistoriaa

Varhaishistorian kuumien ja kuivien aikojen kooste selviää hyvin tästä alla olevan Kansallisarkiston lehtikokoelmasta poimitusta lehtileikkeestä. Kovia kuumia ääri-ilmiöitä on siis ollut ja Euroopan joet sekä kaivot ovat aika ajoin olleet kuivina. Nuo kaikki kuumuudet on aikaansaanut joku ilmiö, jota ilmatiede ei vieläkään osaa selittää. Nykyilmatieteen mukaan näiden kuumien historian ajanjaksojen ei pitäisi olla mahdollisia, koska hiilidioksidi ei voi olla noiden kuumuuksien syypää.

Nyt tietysti ilmatieteen puolella kovasti aletaan epäilemään, että ovatko nuo kuumat historiankirjoitukset oikein. Luultavasti vertaisarviointeja vaaditaan. En ruvennut kutakin vuotta erikseen googlaamaan, mutta vastaava ulkomainen lehtileike vuodelta 1884 on olemassa.

Iso-Britanniassa on tehty listoja pahimmista sitä kohdanneista sääkatastrofeista. Alla on kuvattu kuuden merkittävimmän Iso-Britanniaa kohdanneen sään ääri-ilmiön lista, lähde BBC historia. Niissä on mukana mm. tuo edellä mainittu 1556 aikainen Euroopan laajuinen helleaalto.:

1. 16.1.1362 oli hirmumyrsky, joka tuhosi tärkeitä rakennuksia, kuten Salisburyn ja Winchesterin katedraaleja, ja repi ilmaan satoja tuhansia puita.
Kysymyksessä oli siis hirmumyrsky, joka iski Englantiin. Ilmatieteen mukaan nykyään erinimisiä hirmumyrskyjä esiintyy vuosittain noin 100 kpl plus miinus 10 kpl. Niiden määrä eikä voima, ei ole lisääntynyt vuosien varrella, vaikka niinkin yleisesti väitetään. Suomessakin myrskyt ovat koko 2000-luvun ajan vähentyneet, vaikka siihen liittyvä FMI:n jakamaan tietoon liittyvä valeuutisointi on yleistä.

Tulvista ja niihin liittyvistä myrskyistä on oma blogi: https://jitkonen.fi/?p=1107

2. Euroopan kylmä talvi, 1407–8.
Koko 1430-luvun on arveltu olleen yhtä kylmä kuin 1690-luvun. 1430-luku oli Ison-Britannian kylmin instrumentaalisesti mitattu vuosikymmen. Kuusi talvea 10 talvesta luokiteltiin vakaviksi. Yksi, hieman aikaisempi talvi on yksin ihan omaa luokkansa, kun 1407-8 Iso-Britannia oli syväjäässä 15 viikon ajan.
Mielenkiintoinen seikka on huomioida, että historian kirjojen mukaan jäätäviä kuolonvuosia on ollut 1400-, 1600- ja 1800-luvuilla. Sattumaa tai ei, mutta noin 200 vuoden välein. Nyt sellainen on edessä 2000-luvulla, jos aurinkotiede on oikeassa, eikä 200 vuoden jaksollisuus ole sattumaa. Ilmatiede on toista mieltä, ja WMO:n johtaja Petteri Taalas puhui, että jopa 10 C-astetta maapallo lämpenee 2100 mennessä. Suomen ilmatieteen laitoskin (FMI) uskoo CO2:n kaikkivoipaisuuteen ja siihen, että ilmasto vain ja ainoastaan lämpenee tulevaisuudessa. Lapsemme näkevät näiden kirjoitettujen ajankuvausten kautta millainen oli ilmatieteen osaaminen ja ymmärryksen taso vuonna 2020.

Avoin tiede tuntee holoseenin ilmastohistorian, joka on selvitetty hyvinkin tarkasti. Sen mukaan alailmakehän lämpötilan yleistrendi on ollut laskeva viimeiset 7 500 – 8 000 vuotta. Tämä jakso ei ole kuitenkaan ollut lineaarisesti laskeva, vaan se on sisältänyt lämpimiä ja viileitä kausia: Atlanttinen, Minoalainen, Roomalainen ja Keskiajan lämpökausi. Nämä nykyistä kuumemmat ajanjaksot eivät ole johtuneet CO2:sta, vaan arvatenkin ainakin aurinkoon liittyvitä tekijöistä. Sitten on ollut kylmiä kausia, kuten keskiaikaa edeltävä kylmä kausi ja pieni jääkausi. Niiden syyksi ainakin osittain arvellaan tulivuorenpurkauksia.
Tätä pienen jääkauden jälkeistä holoseenin ilmastojaksoa kuvaa mm professori Antero Järvinen mainiosti tässä: Osa 1 ja osa 2.

3. Suuri Tudorin kuivuus, 1540–41
Vuoden 1550 jälkeen Ison-Britannian ja Euroopan ilmasto jäähtyi merkittävästi. Sitä tosiasiaa ilmentää Euroopan jäätikköjen jatkuva kasvu 1800-luvulle saakka. Välittömästi ennen vuotta 1550, Britannia ja suurin osa Euroopasta kärsivät kuitenkin kaksivuotisesta valtavasta kuivuudesta. Esimerkiksi Thamesin makea vesi supistui niin ennennäkemättömän vähäiseksi, että merivesi virtasi vuoroveden aikana Lontoon sillan ohi värään suuntaan saastuttaen vesihuollon ja sitä kautta aiheuttaen mm. koleraa.

4. The Lewes-lumivyöry, 1836
Vakava kylmänpurkaus alkoi 23. joulukuuta 1836, ja jouluaattona oli yksi 1800-luvun kovimmista lumimyrskyistä, jolloin lunta kertyi paikoin jopa 10–40 jalan verran (3-12 metriä).

5. Myrsky 26. marraskuuta 1703.
Merivoimat menettivät yhteensä noin 1500 upseeria ja miestä – kolmasosan tuolloin koko joukoistaan. Lisäksi arvioidaan, että pelkästään myrskystä johtui jopa 15 000 kuolemaa, eniten merellä. Jopa kuningatar pakotettiin viettämään yönsä henkilökuntansa kanssa suojassa viinikellarissa.

6. Ilmastokriisi, 1815–17
Kriisi aiheutui Mt Tamboran Sumbawan saarella aiheutuneesta tulivuorenpurkauksesta. Jopa 60 000 ihmistä kuoli purkauksesta; monet kuolivat myöhemmin nälkään ja tauteihin. Tulivuoresta ilmakehään levinnyt noin 140 miljardin tuhkatonnin määrä aiheutti muutaman vuoden pituisen kylmän jakson. Maapallo elää vuonna 2020 prinsessa Ruususen unessa ja ikuisen lämpenemisen kuvitelmissa myös sen suhteen, ettei edes vastaavia tulivuorista johtuvia ilmastokatastrofeja tapahdu. Varautuminen ja sen mukaiset suunnitelmat ovat huonommat kuin Korona-epidemian suhteen olivat, koska ilmatiede luo illuusiota ikuisen lämpenemisen suuntaan ja monet siihen uskovat, tai on pakko uskoa, ettei leimautuisi ”tieteenvastaiseksi” henkilöksi.

Hellesäihin liityvää historiaa

1891 Venäjä

1891 oli Venäjällä uskomattomat 50 asteen hellelukemat. Siinä saivat Siperian ikiroudat hetkellisesti kyytiä.

1895-1903 Australia

Australian loppuvuoden 2019 helteistä uutisoitiin laajasti. Vastaavia helteitä ja kuivuuksia on Australiassa ollut usein ennenkin. Historialliset selvitykset ja tieteellinen analyysi osoittavat, että Kaakkois-Australiassa oli 27 kuivuusvuotta vuosina 1788–1860 ja ainakin 10 suurta kuivuutta vuosina 1860–2000. Lähde: Australian kansallismuseo.

Monin paikoin Australiaa, vanhat kuuman 1900-luvun alun lämpötilaennätykset ovat yhä vuonna 2020 voimassa, vaikka sen ei pitäisi ilman CO2:n vaikutusta olla mahdollista.

Pahin lämpöaalto Australiassa oli todennäköisesti tammikuussa 1896, kun kansa oli ”kuin pätsissä”. Paniikissa olevat ihmiset pakenivat hellettä vuoristoon erityisjunissa useiden kuollessa matkalla.

Tammikuussa 1896 Australian armoton helleaalto oli ”kuin pätsi” ja se ulottui Australian poikki idästä länteen ja kesti viikkoja. Kuolemantapauksia oli 437 ihmistä itäosissa. Sanomalehdet kertovat, että Bourkessa lämpö lähestyi 48,9 ° C: n lämpötilaa kolmena päivänä. Maksimi, joka oli vähintään 38,9 ° C, oli päällä 24 vuorokauden ajan.

Tiistaina 14. tammikuuta ihmisiä ilmoitettiin kuolleen kaduille. Brewarrinan ihmiset eivät pystyneet nukkumaan, vaan kävelivät yöllä kaduilla tuntikausia, kun lämpömittari osoitti keskiyöllä 109 F (43 C) lämpötiloja. Koko yönä lämpötila ei laskenut alle 103 ° F (40 C). Wilcanniassa tammikuun 18. päivänä todettiin viisi kuolemaa yhdessä päivässä, sairaalat olivat täynnä ja raporttien mukaan ja lehtien mukaan ”kuolemantapauksia on odotettavissa tunneittain”. Bourkessa 24. tammikuuta mennessä monet yritykset olivat sulkeneet (melkein kaikki hotellit palvelivat). Paniikkikohtauksen saaneet australialaiset pakenivat kuumaa säätä pakolaisjunilla kukkuloille.

Helteet jatkuivat Australiassa usean vuoden ajan, mutta näitä vanhoja mittauksia ei nykyinen Australian meteorologinen laitos POM hyväksy, vaan pitää niiden aikojen mittausmenetelmiä epätarkkoina. Niinpä POM häivyttää kiusallisen kuuman aikakauden 1800-luvun lopusta, jota CO2 ei kykene selittämään. Samalla tavalla tekee Suomen ilmatieteenlaitos FMI 1900-luvun alun ja etenkin 1930-luvun lämpimien säiden suhteen.

1896 elokuussa oli tappava lämpöaalto myös itäisessä osassa Pohjois-Amerikkaa. Tämä kesän 1896 kymmenen päivän lämpöaalto tappoi New Yorkin alueella lähes 1 500 ihmistä. Lähde

1890 alkaen Suomi

Johdanto

Pasi Autio on tehnyt Ilmatieteen laitoksen datasta graafin hellepäivien määrästä Suomessa välillä 1920-1959, linkki. Käytetystä datasta puuttuu muutama asema, mutta tällä ei lienee olennaista vaikutusta lopputulokseen.

Vuosina 1930-1939 havaittiin vuodessa keskimäärin 43,4 hellepäivää.
Vuosina 1940-1949 havaittiin vuodessa keskimäärin 38,7 hellepäivää.
Vertailun vuoksi vuosian 2011-2020 havaittiin keskimäärin 38,3 hellepäivää huolimatta asemien määrän dramaattisesta kasvusta

Huomatkaa: Vuosina 1930-1955 ei löydy yhtään ainutta kesää, jolloin hellepäivien määrä olisi jäänyt alle kahteenkymmeneen tai sen alle. Välillä 2000-2020 tällaisia kesiä on ollut jo neljä (vuodet 2008, 2012, 2015 ja 2017).

Kun lukuja verrataan nykyaikaan tulee muistaa, että asemien määrä on noussut muutamasta kymmenestä lähes kahteen sataan. Tällöin hellerajaa hipovat lukemat havaitaan ja siis tilastoidaan helpommin.

Tässä teki saman vertailun kuin yllä on, mutta ainoastaan niitä asemia käyttäen, joilta löytyy täysi historiadata 1930-luvulta nykypäivään. Asemia on yhteensä 34 kpl ja ne on lueteltu oheisen linkin takana. Tässä vertailussa on 1937 selkeämmin historian helteisin vuosi ja vuosi 2018 heti peesissä seuraavana. 1930- sekä 2010-luku erottuvat helteisinä kausina.

1930-luvun lämpö ei kohdistunut pelkkään kesään, vaan silloin myös Itämeren keskimääräinen jäänlaajuus olikin jopa vähäisempi kuin 2010-luvulla on ollut.

Edellisessä kuvassa mainitun 1930-luvun jääminimin vahvistaa myös FMI vuoden 2020 kirjoituksessaan.

1901

Vuoden 1901 kesä Suomessa on saattanut olla jopa helteistä kesää 2018 lämpöisempi. Nimimerkki Konitohtori on noita kesiä blogissaan vertaillut. Lähde

Aikalaiskirjoitusten mukaankin 1901 kesä oli kuuma ja kuiva. Se jopa osattiin ennustaa ilman CO2:n apua (oikea alakulma). Taivaankappaleet olivat apuna siihen aikaan.

1901 oli myös talven osalta lämmin, kun Utsjoellakin vielä helmikuussa 1901 ihmeteltiin tammikuun suvea ja lumettomia joen rantoja.

1906

Australiassa kuuma ilmastojakso jatkui vielä 1906, kun ankara helleaalto iski sinne taas kerran.

Myös Iso-Britanniassa oli 1906 poikkeuksellisen kova syyskuun helleaalto.

1911

Heinäkuussa 1911 Yhdysvaltojen itärannikolla lämpötilat nousivat koviin hellelukemiin ja pysyivät niissä useita päiviä. Surmansa sai 211 ihmistä pelkästään New Yorkissa. Lähde

Myös Suomessa kesä 1911 oli helteinen

Lämpimienkin aikojen syitä pohdittiin mediassa. CO2 ei vielä silloin ollut kaikkea selittävä yhteinen mörkö, vaan aurinkoa monessakin sen aikaisessa kirjoituksessa epäiltiin syylliseksi lämpöaaltoihin yms. sääasioihin.

Lumettomien talvien varalle annettiin ohjeita jo siihen aikaan vuonna 1911.

Kesät olivat kuumia ja talvet olivat kovin leutoja myös siihen aikaan ja siitä on oma bloginsa tässä linkissä. Ihmiset kuvittelivat jopa talvien lämmenneen kovastikin, mutta siihen aikaan tiedemiehet vakuuttelivat, ennen oli ollut vielä lämpöisempää.

Myös Iso-Britannissa vuosi 1911 on edelleenkin yksi historian kuumimista vuosista. Lähde

1913

Maapallon kuumimman paikan sijainti on pitkään pysynyt samana ja maapallon lämpötilaennätys on vuonna 1913 Kalifornian Death Valleyssa sijaitsevalla sääasemalla mitattu ilman lämpötila 56,7 celciusastetta. Siihen aikaan sillä suunnalla mitattiin vuosittain korkeita lämpötiloja.

Kalifornian heinäkuun 1913 voimakas lämpö ei ollut ainoa Yhdysvaltain tuona vuonna mitattu äärimmäinen lämpöaalto. Saman vuoden kesäkuussa USA:n itäosassa oli laaja lämpöaalto, joka johti moniin yli 100 ° F lukemiin. Itse asiassa NOAA:n viralliset lämpötilarekisterit mainitsevat edelleen 16. kesäkuuta 1913 kaikkien aikojen kuumimpana koko maassa kyseisenä ajankohtana. Tuona vuonna Yhdysvalloissa havaitun liiallisen kuumuuden lisäksi on olemassa saman ajanjakson sanomalehtiartikkeleita, jotka viittaavat siihen, että korkeita lämpötiloja on saattanut olla muuallakin maailmassa. Yksi tällainen artikkeli (kuva) on kirjoitettu 30. maaliskuuta 1913, joka kertoo, että ”viimeaikaiset havainnot näyttävät osoittavan, että jäätiköt katoavat vähitellen ympäri maailmaa”. Lähde

Oikeassahan tuo lehti oli sikäli, että esim. Pohjoisnavalla oli tuohon aikaan aluillaan lämpöisen 2000-luvun kaltainen edellinen jääminimi.

1915

Alaskan helle-ennätys 38 C on vuodelta 1915. Suomessa tosin vuonna 2019 oli ilmatieteelle tyypillinen valeuutinen, jossa Alaskan kaikkien aikojen helle-ennätys meni muka rikki, vaikka se ei ollut lähelläkään kuuman kauden 1915 helle-ennätystä 38 C. Vielä 1924 Alaskassa oli poikkeuksellisen lämmin talvi.

Takun kesäinen jäätikkö Alaskassa oli 1910 paikkeilla saman näköinen kuin 2014

1921

Historian ainoa huhtikuussa ollut suomalainen hellelukema 25,5 C oli 27. päivä 1921 Jyväskylässä.

1926-1929 uutisoitiin useista helteistä. Japanissa oli jopa 50 astetta hellettä ja sitä oli kestänyt lähes 5 viikkoa vuonna 1929, jolloin ihmisiä katosi, kuoli ja tuli mielisairaiksi.

1929 hieman jopa leikillisesti pohdittiin sitä, että kuumat säät sekoittavat ihmisten päät ja johtavat sotiin. I-maailmansota ja Kiinan/Japanin sota (1937-1945) alkoivat molemmat kuuman ilmastojakson aikana. Havainto oli sikäli osuva, että myös kuumimman 1930-luvun jälkeen alkoi suuri kahakka – II maailmansota.

1930-luku

USA:sta on yksi aikalaiskuvaus, kirja Vihan hedelmät, joka kuvaa sitä kurimusta, johon Yhdysvaltojen Keski-Lännen maanviljelijät joutuivat 1930-luvulla. Lämpö ja kuivuus muuttivat alueen autiomaaksi, jonka pölymyrskyt veivät ihmisten maat kirjaimellisesti taivaan tuuliin.

1930

Kesällä 1930 oli USA:ssa Washingtonissa ennätyksellinen päivä, jolloin lämpötila saavutti tai ylitti 100 ° F 11 päivän ajan. Kuumin lämpötila 106 ° F oli 20. heinäkuuta. Pulitzer-palkinnon voittaja Clifford Berryman piirsi sarjakuvan. Lähde: Kirja ”Washington Weather”. Lähde

1935

Kesäkuun suomalainen lämpöennätys 33,8 C on mitattu 24.6.1935  Ähtärissä.

1936

Kesä 1936 on yksi USA:n kuumimmista kesistä. Lämpöaalto alkoi jo alkukesästä ja keskilännessä kesäkuun lämpötila nousi yli 100 ° F joissain paikoissa. Lämpö oli huipussaan heinäkuussa, ja kaikkien aikojen ennätykset rikottiin monissa kaupungeissa. Steelen, Pohjois-Dakotan, lämpötila oli korkeimmillaan 121 ° F, ja osissa Kanadaa lämpötilat ylittivät 110 ° F. Washingtonissa lämpötila saavutti 104 ° F 9. heinäkuuta ja 105 ° F 10. heinäkuuta. Yli 5000 kuumuuteen liittyvää kuolemaa ilmoitettiin Yhdysvalloissa. Vuoden 1936 lämpöaallot ja kuivuus loppuivat syyskuussa. Lähde Siitä vuodesta on kirjakin tarjolla.

Minnesota

Kanadan rajalla oleva kylmien olosuhteiden kaupunki Minnesotassa 1936 kahden viikon lämpöaalto saavutti huippunsa 14. heinäkuuta, kun päivälämpötila saavutti ennennäkemättömän 42 C-astetta Twin cityssä – se on edelleen kaikkien aikojen korkein. Kuumuus aiheutti 51 kuolemaa sinä päivänä pelkästään St Paulissa.

Kuuma-aalto vaati jopa 240 henkeä St. Paulissa ennen kuin se laantui. Kuolonuhrien lukumäärä oli valtakunnallisesti noin 900. Sanomalehdet ilmoittivat kuolleiden nimet etusivuillaan päivittäin.

Muniakin lämmössä paisteltiin.

USA:nkin osalta jutut ja ennusteet helteiden suhteen ovat täysin samat kuin Suomen ilmatieteenlaitoksella 2020. Väitetään kuumuudeen lisääntyvän, vaikka trendi kuumien päivien suhteen on täysin toisensuuntainen.

Yhtenä esimerkkinä monista on se, että USA:n New Yorkin osavaltion pääkaupunkiin Albanyyn ei näytä ilmastonmuutos iskeneen ainakaan äärihelteiden osalta vielä 2000-luvulla, mikä lienee merkittävä uutinen sikäli, että sellaisikin paikkoja löytyy, joissa vanhat äärikuumuudet ovat menneisyydessä. Siellä Albanyssa vuosi 1953 pitää yhä pintansa 10 päivän yli 32 C-asteen helleputkissa.

Kuten Itämeren jäänlaajuus 1930-luvulla, niin myös USA:n lämpötilaennätyksiä vertaillessa, on 1930-luku ylivoimaisessa johdossa. Kuten alussa nähtiin, USA:ssa on myös erittäin vanha ja maailman laajin lämpötilojen mittausverkosto.

1938

Vuodelta 1938 on sellainen mielenkiintoinen havainto, että Suomi oli hetken aikaa parinakin kesänä Euroopan kuumin paikka.

1938 FMI raportoi ilmaston nopeasta lämpenemisestä

FMI:n mukaan ilmaston lämepneminen oli globaalia.

1939

Vuoden 1939 helteiden johdosta Australiassa annettiin sertifikaatti John Adelaidelle kovimpien helteiden johdosta!

1940-luku

Tuolta vuosikymmeneltä on vähemmän helleuutisia. Liekö maailmasota vaikuttanut asiaan, vai oliko 1940-luku kuuman 1890-1940 ilmastojakson jälkeen jo kylmempi? Toki vielä tammikuussa 1940 Australian Brisbanessa oli edelleen kovia kesäisiä helteitä.

Ei ole helleuutinen, mutta helmikuun korkein lämpötila 11,8 C on mitattu 28.2.1943  Helsingin Ilmalassa.

1950-luku

Yhdysvaltojen keski- ja eteläosissa oli pitkä ja waikea kuivuushakso 1950-luvun alkupuolella. Joillakin alueilla se oli kuivempi kuin 1930-luvun pölymyrskyjen aikana ja useimmilla alueilla lämpöaallot olivat ennätyksellisten viiden suurimman joukossa. Lämpö oli erityisen kovaa vuonna 1954, kun 22 päivän lämpötilat olivat yli 38 ° C (100 ° F) ja kattoivat merkittäviä osia ykdestätoista valtiosta. Lämpömittari saavutti 14. heinäkuuta 47 ° C (117 ° F) East St. Louisissa, Illinoisissa, mikä on kyseisen valtion ennätyskorkein lämpötila.
Vuonna 1955 Iso-Britanniassa oli kuuma sääjakso, johon liittyi kuivuus. Joissakin paikoissa Iso-Btitanniaa se on yhä pahin kuivuus ja vakavampi kuin 1976 ja 1995 kuivuudet. Lähde: Wikipedia

Myös brittiläinen kesä 1959 on edelleen yksi kuivimmista ja kuumimmista.

1960-luku

Vuonna 1960 2. tammikuuta Oodnadatta, Etelä-Australia saavutti 50,7 ° C (123,3 ° F) asteen, joka on eteläisen pallonpuoliskon ja Oseanian kaikkien aikojen korkeimman lämpötilan. Lähde Wikipedia

Syyskuun 8. päivä 1968 HS uutisoi poikkeuksellisen kovasta syyskuun helleputkesta. Toki myös kuuman ilmastojakson aikana 1930-luvulla Turussa oli mitattu kovia syyskuun helteitä. Syyskuun helle-ennätys 28,8 C on kirjattu Raumalle 6.9.1968.

1970-luku

Vuoden 1972 lämpöaallot New Yorkissa ja Koillis-Yhdysvalloissa olivat poikkeuksellisen kovia. Lähes 900 ihmistä kuoli; kuumat lämpimät olosuhteet kestivät lähes 16 päivää, ja niitä pahensi erittäin korkea kosteus.
Vuoden 1976 Ison-Britannian lämpöaalto oli yksi kuumimmista sen historiassa. Kuumaa ajanjaksoa leimasi jatkuva sininen taivas toukokuusta syyskuuhun, kunnes lämpöaalto loppui dramaattisiin ukkosiin. Lähde

Suomessa kesä 1972 on mitä ilmeisimmin historian lämpöisin, koska 1901 kesästä ei ole täyttä mittausvarmuutta. Suomen ilmatieteenlaitos sai kesän 2018 kesää 1972 lämpösemmäksi turvautumalla 2000-luvulle ilmatieteeseen pesiytyneeseen kikkailuun ottamalla kesien vertailuun mukaan myös toukokuun. Lähde

Vuonna 1972 on tehty äärilämpöihin liittyvä Suomen ennätys, kun yli 30 C-asteen helleputki kesti Lapissa 10 vrk ajan. Tätäkään ennätystä ei varsinaisella CO2-kaudella ole kyetty lyömään, vaikka äärihelteiden olisi kuvitelmien ja povausten mukaan yleistyä.

1973

1973 FMI:n edustaja Veikko Helminen sanoi, ettei Suomi ole muuttumassa tropiikiksi, vaikka kuumia kesiä onkin ollut.

1980-luku

Myös kylmällä 1980-luvulla koettiin kovia helteitä. USA:n keski- ja itäosan vuoden 1980 lämpöaallossa ja kuivuudessa kuoli arviolta 1 000 ihmistä.

Vuoden 1983 kesällä yli 38 ° C: n lämpötilat olivat yleisiä Iowassa, Missourissa, Illinoisissa, Michiganissa, Wisconsinissa, Indianassa, Ohiossa, Minnesotassa, Nebraskassa ja tietyissä Kentuckyn osissa; kesä 1983 on edelleen yksi kuumimmista kesistä, joka on koskaan koettu noissa osavaltioissa.

Samana vuonna Iso-Britannia koki lämpöaallon heinäkuun 1983 aikana. Tämä oli kaikkien aikojen kuumin kuukausi, kunnes se lyötiin vuonna 2006. Lämpöaalto muistetaan, ei sen äärimmäisestä kuumuudesta, vaan säälimättömästä lämmöstä, jonka lämpötilat olivat noin 32 ° C joka päivä.

1987 pitkittynyt helle 20. – 31. heinäkuuta Kreikassa aiheutti yli 1 000 kuolemaa Ateenan alueella. Suurin mitattu lämpötila 41,6 ° C oli 23. heinäkuuta Ateenan keskustassa ja Nea Philadelphian lähiössä, 8 km koilliseen 43,6 ° C oli 27. heinäkuuta.

Vuonna 1988 USA:n korkeat lämpötilat yhdessä vuoden 1988 kuivuuden kanssa, joka muistutti 1930-luvun pölyvuosia, aiheutti useita kuolemia Yhdysvalloissa. Noin 5 000–10 000 ihmistä kuoli jatkuvan kuumuuden takia Yhdysvalloissa, vaikka monien arvioiden mukaan kuolemantapauksien kokonaismäärä oli jopa 17 000 kuoleman paikkeilla. Lähde Wikipedia

1990-luku

Vuonna 1990 useat Ison-Britannian kaupungit rikkoivat kaikkien aikojen lämpötilaennätyksensä, jotka olivat korkeimmillaan 37 ° C . Nämä olivat korkeimpia lämpötiloja sitten vuoden 1659.
Vuonna 1995 Chicagon lämpöaallossa Chicagon alueella ja Wisconsinissa lämpötilat saavuttivat jopa 41 ° C lämpötilan. Ainakin 778 ihmistä kuoli tässä helleaallossa.
Vuonna 1995 Iso-Britanniassa oli 3. kuumin kesä sitten vuoden 1659. Elokuu oli ennätyskuuma sitten vuoden 1659 jälkeen. Elokuu oli myös kuivin sitten vuoden 1766.
Vuonna 1997 Iso-Britannia koki kolmannen suurimman lämpöaaltonsa 7 vuoden aikana, ja elokuu 1997 oli yksi ennätyksellisen kuumista elokuista.
Vuonna 1999 oli lämpöaalto ja kuivuus Yhdysvaltojen itäosassa kesällä. Sadepula johti pahimpaan kuivuuteen ennätysmääräisesti Marylandissa, Delawaressa, New Jerseyssä ja Rhode Islandilla. Länsi-Virginian osavaltio julistettiin katastrofialueeksi. Ennätyskuumuus koko maassa johti 502 kuolemaan valtakunnallisesti.

2000-luku

Lämpimällä 2000-luvulla on ollut useita helleaaltoja ympäri maapallon, kuten niitä on vuosien saatossa aina ollut. 2000-luvun erityispiirre on ollut se, että ilmatiede siirtyi etsimällä etsimään noita kuumia alueita ja lämpötiloja, joita löytyy ympäri vuoden aina jostakin päin maailmaa. Kylmistä lämpötilalukemista ei juurikaan hiiskuttu, vaikka Grönlannissa, Pohjoisnalla ja Etelämatereella mitattiin ennätyksellisen kylmiä lukemia. Siltikin mm. maailman lämpötilaennätys vuodelta 1913 pitää yhä pintansa vuonna 2020.

2018 Suomen helteinen kesä

Yksi erityispiirre 2000-luvulla on ollut myös se, että esim. Suomen lämmin kesä 2018 saatiin FMI:n kikka kolmosella lämpöisemmäksi kuin kesä 1972 ja siitä uutisoitiin tietysti laajasti, että se oli kaikkien aikojen lämpöisin kesä.

Alla on oikea kesien vertailu kesä-heinä-elokuu, jossa 1972 kesä on kesää 2018 lämpöisempi. Mutta FMI keksikin poiketa normaalista perinteisestä vuodenaikavertailustaan ja otti yht’äkkiä kesävertailuun mukaan toukokuun ja niin saatiin ilmatieteelle haluttu lopputulos, jota päästiin mediassa rummuttamaan ja revittelemään kesää 2018 kaikkien aikojen kuumimpana, lähde. Onko tällainen kikkailu narsistista julkisuudenkipeyttä, rahoituksen turvaamista vai silkkaa typeryyttä, jolla ollaan jotakin todistelevinaan, sitä voi vain arvailla?

Kuten muistamme, myös 1900-luvun alun lämpöisen jakson hiilidioksidivapaa kesä 1901 on saattanut olla lämpöisempi kuin kesä 2018, kun vertailuja sen aikaisiin mittauspaikkoihin tehdään.

Kesällä 2018, vaikka se lämmin ja helteinen olikin, ei tehty ääri-läpötiloihin liittyviä ennätyksiä, vaan niissäkin lämpimän 1900-luvun alun lämpötilat ovat hyvin yhä esillä.

Suomessa on hellepäivien lukumäärä ollut laskusuunnassa koko 2000-luvun ajan ja sitä trendiä hieman oikaisi lämmin ja helteinen kesä 2018.

Näiden helteiden määrää on mahdoton vertailla entisiin aikoihin, koska mittapisteverkosto on laajentunut ja osin siirtynyt rautatieasemille, lentokentille ja satamiin. Lisäksi käyttöön on otettu mittaustapa, jolla mitataan virallinen lämpötila kussakin mittauspaikassa 10 minuutin välein, mutta mittarissa on ominaisuus, joka tallentaa myös korkeimman satunnaislyönnin tuloksen. Niinpä joka kesä saadaan medialle reposteltavaksi helteitä, vaikka ne eivät näy virallisessa mittausdatassa. Erikoinen piirre on sekin, että ns. FMI:n mainostama laadunvalvonta ei koske näitä satunnaislyöntejä, kuten ei myöskään lämpösaareke- eli UHI-ilmiöön liittyvä adjustointi eli mukauttaminen.

Tässä on yksi esimerkki Porista, jossa kovan mediakohun saattelemana mitattiin kevään ensinmäinen hellepäivä 11.5.2018:

Tämä on FMI:ssä täysin käyttöön otettu tapa saada satunnaislyönteihin liittyviä hellepäiviä tilastoihin mitä ilmeisimmin luomaan mielikuvaa helle”päivien” lisääntymisestä. ”Selkeästihän” se 2019 uutisen mukaan se helleraja ylittyi 25,3 C-asteeseen, mutta se satunnaislyönti vaan ei näy virallisessa mittausdatassa. Mutta mikä FMI:lle tärkeintä, saatinpahan vuoden hellepalkkiin yksi hellepäivä ja FMI:lle mediajulkisuutta. Se kait näissä pohjimmiltaan on tarkoituskin tietyn mielikuvan luomisen lisäksi.

Suomessa tämä heteisiin liittyvä puliveivaaminen on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä vaikkapa Australian ilmatieteenlaitos BOM tekee, kun nykyaiaikaisin menetelmin ja täysin häpeilemättä ”mukauttaa” hellepäivien lukumäärätkin täysin uuteen uskoon. Lähde
– Mm. vuoden 1952 kuumia päiviä katoaa uuteen versioon 5 kpl.
– Vuosi 2011 ei enää olekaan vähiten kuumia päiviä sisältänyt vuosi, kun on pikkasen adjustoitu eli mukautettu päivien määriä uusiksi.
Tällaista on poliittinen ilmatiede tyypillisesti vuonna 2019-2020 globaalisti ja siitä saa hyvän kokonaiskuvan lukemalla läpi tämä artikkeli.

Ennätyslämpöjen uutisointi saa jopa huvittavia piirteitä, jota osoittaa vaikkapa tämä MTV3:n uutinen ”Etelämantereelta”. Kuten suurin osa ihmisistä tietää, Etelämantereella on aina pakkasta. Silti tässä hysteriauutisessa luodaan ihmisille mielikuvaa siitä, että yli 3000 km päässä etelänavasta Vaasan-Kokolan tasolla oleva saari olisi Etelämanner. Jopa meteorologi on mietteliäs, voi hyvä tavaton sentään! Lähde

Lämpötila- yms. käyrien esitystapoja

Oma blogin aiheensa on erilaisten käyrien esitysmuotojen mukauttaminen haluttuun muotoonsa joko matemaattisen menetelmin tai aloittamalla tarkastelujakso sopivasta historian ajanjaksosta. Tälläkin asialla on pitkä juuret ja MOT-ohjelma jo 2011 kiinnitti huomiota tähän asiaan ja sai siihen virallisia selityksiä. Lähde

Tässä alakuvassa on viimeisin tyypillinen esimerkki siitä millaiseksi sama asia voi muuntua, kun halutaan luoda tietty vaikutelma. Toki 2001-2010 aika on ollut karvan verran (0,3 C) lämpöisempi kuin 1930-luku, mutta kun tiedetään kaupungistuminen ja se, että suuri osa lämpömittauksista on nykyään kaupunkien lämpösaarekkeissa, ei o,3 C lämepenemistä 60-70 vuoden aikana voi pitää kovin ihmeellisenä asiana ja siksi sitä lämmintä säätä kait nyt 2000-luvulla kaikin keinoin todistellaankin aivan valtavasti.

Itse asiassa uusi jääkausi on yhtä varma asia kuin syksyinen flunssa!

Yksi tyypillinen tapa saada haluttu käyrä aikaan, on erilaisten mittausajajakosejen ja -tapojen yhdistely. Sitä käytetään paljon CO2-todistelmissa. Yhdistetään jäätiköiden ilmakuplista saadut satojen vuosien tasoituksella arvoidut CO2-keskipitoisuudet tämän päivän instrumenttimittauksella saatujen vuorokausikeskiarvolukemien perään. Ei ole epätieteellisempää tapaa esittää asiaa, mutta silti jopa tieteen edustajatkin tällaisia käyriä julkisesti esittävät.

Hiilidioksiditaso on toki noussut kuten lämpötilatkin, mutta sekin yhteys tulisi kyetä tarkastelemaan riittävän pitkän aikavälin asiana, eli rehellisesti.

Tähän proxyn perään mittausdatan liitämiseen perustuu myös Michale Mannin kuuluisa lätkämaila. Mailan varsi on rakennettu mm. tarkoin valikoiduista puiden lustojen antamista ilmastotiedoista niin, että keskiajan lämpökausi on häivytetty pois.
Lätkämailan lapa on rakennettu siten, että 1960 alkaen on lustojen perään liitetty mittausdataa siksi, että puiden lustot alkoivat siitä lukien antamaan väärää tietoa ilmastosta.

Lätkämailan luojat, eli CRU:n tutkijat käyttivät siis lustotietoja ja muutamia muita proxy mittauksia arvioidakseen lämpötilat aikoina ennen instrumentaalisten lämpötilojamittausten keräämistä. Noin vuodesta 1960 lähtien lustodata on siis kuitenkin poikennut todellisista mitatuista lämpötiloista. Ennen eroavaisuuden peittämistä, CRU:n tutkijat ja monet muut tahot ovat julkaisseet raportteja tästä lustojen ja mittausdatan eroavaisuudesta.”Temppu”, josta Jones kirjoitti vuonna 1999 lähettämässään sähköpostissa, oli yksinkertaisesti todellisten, mitattujen instrumenttitietojen lisääminen historiallisten lämpötilojen kaavioon. Jones sanoo, että se on ”temppu” puhekielessä ”adroit feat” – ”fiksu asia”, kuten hän sanoi – ei ole petos.

Piilotettu on vaan se tosiasia, että viime vuosikymmenien lustojen tiedot eivät seuraa lämpömittarimittauksia. Itä-Englannin tutkimusprofessori Andrew Watson selitti The Times of London -artikkelissa: ”Jones puhuu kaaviossa olevasta käyrästä Maailman meteorologisen järjestön raportin kannessa, joka julkaistiin vuonna 2000. Menetelmä on yhtäpitävä todellisten mittausten kanssa ennen vuotta 1960, mutta poikkeaa niistä sen jälkeen.”

CO2:n ja lämpötilan korrelaatiota on vaikeaa löytyä edes lähihistorian valossa, kun vertailemme kahta nopean lämpenemisen ajanjaksoa, 1890-1940 ja 1960-2020.

Sateet

Yhtenä esimerkkinä virallisen ilmatieteen ns. kirsikanpoiminnasta, jossa johonkin ennustukseen liittyvä kuvaaja aloitetaan sopivasta hetkestä, voidaan esittää ennustus siitä, että ilmastonmuutoksen edetessä sateet lisääntyät.

Tämä sateisiin liityvä ennustelu on ikiliikkuja monen muun vastaavan sääikiliikkujan kanssa. Kun oli sateinen syksy 2017, sateet lisääntyvät ja kun oli kuiva kesä 2018, sateet vähenevät ilmastonmuutoksessa.

Alla olevassa kuvassa on FMI:n ennuste sateiden lisääntymisestä, jossa alarmin ennuste on aloitettu vähäsateisimmasta ajankohdasta vuonna 2000. Helsinki on Suomen sateisinta aluetta ja sen sateisuudesta hyvin näemme, miksi FMI on aloittanut ennusteensa vähäsateisimmasta vuodesta 2000. Kuvasta myös näemme millainen syklisyys sateisiin liittyy samalla tavalla, kuin se liittyy koko ilmastoon, joka ei ikinä, eikä kertaakaan maailman historiassa ole ollut stabiilissa tilassa. Suomessakin se on vaihdellut 6-7 C-asteen rajoissa viimeisen 1200 vuoden ajan.

Helle ja kuolemat

Edellä olevissa lehtileikkeissä raportoitiin helteisiin liittyvistä kuolemista, joita toki tapahtuu yhä 2000-luvullakin. Kaiken kaikkiaan ihminen on aikojen saatossa todella hyvin oppinut suojautumaan ilmastoon liittyviltä kuolemilta.

Helteiltä on opittu suojautumaan nykyaikaisin menetelmin. Teknillisen kehityksen kärkimaa USA käyttää sähköä jopa enemmän (auringon) jäähdytykseen kuin koko Afrikka kuluttaa yhteensä sähköä. Kun Afrikassa elintaso nousee, jääkaappeja, pakastimia ja ilmastointeja hankitaan, niin Afrikka lisää maapallon energiavarojen käyttöä huomattavalla tavalla ja varsinkin vielä siksi, että siellä syntyvyys on maapallon huippuluokkaa.

Helteistä johtuvista kuolemista kylläkin uutisoidaan aivan valtavasti, vaikka kylmään kuolee ihmisiä 20-kertainen määrä helteisiin verrattuna. Ohjeita jaetaan mukavien kesähelteiden aikana mediassa lähes tunneittain sen suhteen, miten tulee suojautua, kun on 25 C lämmintä. Sen sijaan talvisin kylmän pakkassään aikana media ei kaiken aikaa hoe ohjeita suojautumisesta pakkasen varalle samalla antaumuksella kuin helteiden aikana siksi, että tuo hellehokeminen on näinä aikoina paljon mediaseksikkäämpää ja tukee parhaiten poliittiikan ja siihen kytkeytyneen poliittisen ilmatieteen tarkoitusperiä.

Tilastojen valossa Iso-Britanniassa on suurin kylmäänkuolleisuus Euroopassa. Siellä keskimäärin noin 30 000 ihmistä kuolee kylmään talvisin. Lähde

Lopuksi

Kimmoke tämän kirjoituksen tekemiselle tuli HS:n artikkelista, jossa FMI:n tieteellinen johtaja puhui ennätyshelteistä. Toki siinä tapansa mukaan samalla ennustelee yhtä ja toista lauhojen talvien suhteen ja niihin liittyen katsotaan lähivuosina kumpi meistä on enemmän oikeassa, kun Golfvirran sykli ja AMO vaihtavat suuntaa. Myös aurinkotiede ennustaa vastaavia lumisia talvia 2021 paikkeille, mitä oli 2010 aikoihin useita peräkkäin.

Toki täysin fakta asia on se, että 2000-luvun alku on ollut lämmintä aikaa, eikä sitä kait kukaan kiistäkään. Mutta kun on sääasioita seurannut pitkään ja 64 vuoteen nähnyt ja kokenut monia ääri-säitä hellekesineen, havaisee hyvin sen, että ilmatiede pyrkii liiottelemaan nykyistä lämpökautta ja sen säitä, sekä siinä samalla sivuuttaa mm. ilmaston syklisyyteen vaikuttavat ikiaikaiset tekijät, kuten:

• 110 000 vuotta, Milankovich (maapallon radan soikeuden muutos pyöreästä soikeaan)
• 98 000 vuotta, Milankovich
• 41 000 vuotta, Milankovich (kallistuskulma, soikea kiertorata)
• 2200 vuotta, aurinko / Hallstatt
• 375 vuotta, auringon suuri vaihtelu
• 88 vuotta aurinko / Gleissberg
• 64 vuotta, AMO
• 25 vuotta, PDO
• 22 vuotta, auringon magneettikentän muutokset
• 11 vuotta, auringonpilkut
• 2-4 vuotta, ENSO (El Nino ja Nina)

Pahinta on erilaisten käyrien ”mukauttaminen” haluttuun muotoonsa sekä se, että myös pitkän aikavälin ilmastohistoria halutaan siivuttaa, kun ilmaston ja säiden tarkastelujakso aloitetaan kylmimmästä tai muusta kulloinkin sopivasta ajanjaksosta. Lämpötilojen kohdalla puhutaan pienen jääkauden loppuvaiheen 1800-luvun puolesta välistä, tai mittaushistoriasta 1960 alkaen. Tämä tällainen nykyilmatieteessä yleisesti esiintyvä tarkoitushakuisuus ei ole tieteelle eduksi ja siksi meidän monen asioita analyyttisesti seuraavan henkilön on taas kerran helppo yhtyä professori Antero Järvisen kirjoitukseen ja sanoihin:

”Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.

Tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä, kuinka järjen aikakaudesta siirryttiin järjettömyyden aikakauteen. ”